Elämää Somessa ja sen ulkopuolella

 

Muutama ilta sitten katselin netistä videoita, joissa ihmiset kertovat elämästään. Tubettaminen on kasvava trendi ja se on melko avoin kanava kertoa omasta elämän arjesta. Se on ihan hyvä kanava sinällään tuoda itseään esille. Minä olen käyttänyt somea vuodesta 2008 asti ja nyt viime vuosina sovellusten määrä on lähtenyt kasvuun, enkä ole jaksanut liittyä jokaiseen sovellukseen, koska minulle riittää että oma työ on hyvinkin some painotteinen. Katselin tosiaan näitä videoita ja minulla pisti silmään siitä muutama asia, jotka haluan tuoda tänne sivustolle. Eräs asia on se, että tuntuu aika oudolta että some saattaa määrittää paljon omaa elämää, jotkut näyttävät lavastavan kuvia esim. Instagramiin ja oikeasti käyttävät paljon aikaa siihen, että miltä heidän sivustonsa tulee näyttämään. Somessa pyöriminen on muutenkin vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta on hyvä että ihmisten yhteydenpito on helpottunut mutta jotenkin elämänkuva voi vääristyä tai vääristyy somen ansiosta. Esim. Facebook on sellainen paikka jossa hiljaisesta yhteisestä sopimuksesta jaetaan usein vain positiivisia juttuja. Ymmärrän toki sen, että ei hyvää päivää tutuille halua jakaa kaikkia syvimpiä asioita mutta somen kautta kohtaaminen jää hyvin pinnalliskesi ja epäaidoksi. Pitäisikö sitten alkaa elämä jakamaan sellaisena kun se on?

NO, joka tapauksessa se että käyttää aikaansa siihen että some sivusto on edustuskelpoinen (erityisesti yksityiskäytössä) on aika erikoista. Olen aina ajatellut niin että some on hyvä renki mutta huono isäntä. Mietin että elämää ei kannattaisi elää somelle vaan some olisi kanava jakaa ja kertoa itsestä, mitä ikinä haluaa. Todellisia kohtaamisia ja elämän tarinoita siitä tuskin koskaan saa irti. Somessa harva asia on sitä miltä se näyttää, elämässä usein muutenkaan kaikki ei ole yksiselitteistä. Somestressi on myös ajan uusi ilmiö, kun on tarve päivittää ja jakaa asioita. Minusta tämä on hassua, koska minun nuoruudessa ei tällaisia pakkoja ollut. Tietysti on jokaisen oma asia, mihin somea haluaa käyttää ja kuinka paljon, pakko ei ole osallistua mutta valtaväestö käyttää somea, miksi siis en minäkin.

 

Herkkyys ja some onkin sitten ihan oma lukunsa, some voi väsyttää ihan yhtä paljon kuin tavallinen kohtaaminen erityisherkkiä. Iso informaatioin määrä myös voi laittaa kierrokset nousemaan ja stressin kohoamaan huomaamatta.

 

Lienee siis parasta, että oma elämä tuntuu ja näyttää itselleen ihan kaikkein parhaimmalle, muistetaan siis elää ensisijaisesti itsellemme ja toisillemme, ei somelle.

 

Mystinen SE OIKEA (Tulkinta rakkaudesta)

Näkijältä kysytään paljon erilaisia asioita ja rakkauden aiheet on yksi ikuisuushitti kysymys. Rakkaus puhututtaa kaikkia ihmisiä nuoria, vanhempia, ikään sukupuoleen katsomatta.

Kirjoitan jälleen energiasta ja kerron lyhyesti että käyttämäni `Energia` sana viittaa tuntemukseen joka on erityisherkällä erilaisiin tuntemuksiin tai ihmisiin liittyen. Energia on kuin hajuvesi, josta tulee mieleen erilaisia asioita, muistoja ja tunteita. Erityisherkkä elää energian ympäröimänä ja ajan kanssa voi oppia lukemaankin niitä ihmisestä.

Rakkaus on tästä erikoisesta energianäkökulmasta yksi voimakkaimmista energioista, surun ohella rakkaus tuntuu todella vahvasti.

Usein rakkauden pöydän äärellä käydään hupaisia keskusteluja siitä, että rakkautta olisi tulossa mutta asiakas ei välttämättä olisi vastaanottavainen sillä hetkellä. Ok, kukaan ei tunkeudu toisen elämään kysymättä tai tahtomatta, mikäli näin  käy on se poliisi asia.😲

Minä tulkitsen rakkautta ja ihmissuhteita melkein päivittäin, minulle on jopa sanottu että rakkautta on mahdoton ennustaa tai tehdä siitä ennusteita. Tulkinnassa on kuitenkin mahdollisuus katsoa ihmisen (energia) vastaanottavuutta ottaa rakkautta vastaan. Tämä on erikoista koska kumppanuuksien suhteita on helpompi katsoa eteenpäin kuin muodostuvia uusia pariskuntia. Tulkintapöydässä usein siis punnitaan ihmisten välillä vallitsevaa kemiaa. Tämä liittynee siihen että rakkaus on vapaa valinta, tämä myös murtanee myytin siitä että jokaiselle olisi olemassa joku mystinen ”SE oikea.”

Kerron siis vain oma tulkintakokemukseni kautta, otan mielellään vastaan kokemuksia aiheeseen liittyen.

Pelikortti muisto

Muutamia iltoja olen taustalla tehnyt ns. päivystystöinä pelikorttikoruja. On jännä miten pelikorteista muistui mieleeni eräs asia. Alkuun pitää todeta että pelikorteista tulevia näkeviä arvostan suuresti, minulla niihin ei riitä visuaalisuusaste mutta kenties ne joku päivä avautuvat myös minulle.

 

Pelikortit, osaan pelata vain yhtä korttipeliä ja se on katko. Muisto, joka tuli mieleeni meni niinkin pitkälle kuin ala-asteelle. Meillä oli luokan kanssa sellainen juttu että piti ostaa luokkakaverille lahja tietyllä summalla, muistaakseni pikkujouluihin. Jokainen osti lahjoja niin että kaikki saivat yhden. Minä muistan ostaneeni pelikorttipakan, silloisesta kyläkaupasta.

 

En tiedä, kortit liitetään myös uhkapeleihin, rahaan ja moneen negatiiviseen asiaan, minä muistan ajatelleeni sen jotenkin hyvin yleishyödyllisenä asiana.

 

...En tiedä muistaako luokkamme poika vielä lahjaani mutta kenties jos silloin minulla oli viehätys pelikortteihin. 🙃

Unien tulkintaa ja avoimet kysymykset

Unien tulkinta on aika mielenkiintoista puuhaa. Unet ovat olleet minulle kuitenkin aika pitkään vain merkki  että nukun hyvin, pitkiä aikoja meni etten nähnyt unia ollenkaan. tiedän unien eri tasoja ja melko syvässä unessa alkaa unikuvat liikkua. Toki on pakko myöntää että joissakin elämäntilanteissa unet ovat toimineet minulla melko vahvoinakin suunnan näyttäjinä. Ei silti läheskään aina. Pieni skeptikko unien ja niiden tulkinnoissa joutui kuitenkin koetukselle viimeisen puolen vuoden aikana. Oli pitkiä aikoja kun piti keskittyä lepäämiseen, eli tuli nukuttua melko paljon. Näihin aikoihin olin näkijään yhteydessä ja hän sanoi minulle että kannattaa tulkita unia nyt erityisesti. Mietin siinä sitten että miten voisin tulkita unia, kun en niitä juurikaan näe.

Abrobo, aloin pian tulkinnan jälkeen näkemään unia. Ok, ongelma poistui ja aloin näkemään paljon erilaisia unia, enemmän kuin aikoihin. Tässä kohtaa myös kiinnostuin unien tulkinnasta oikein kunnolla. Ymmärsin että kaikkea alitajunnan melskettä ei tarvitse edes yrittää tulkita, vaan vaisto kertoisi kyllä minulle millä olisi merkitystä. Menin siis unien kanssa go whit the flöw ja aika erikoista, käytin unien tulkintaan ainoaa kirjaa jota suostun käyttämään unien tulkinnassa eli Tamara Maunosen Unikirjaa. Tulkitsin unisymboleita ja sieltä nousi asioita esille, jotka toteutuivat noin kahden viikon sisällä unen näkemisestä. Minulle tämä ei kuitenkaan riittänyt, koska aloin miettimään vielä pidemmälle tätä uni asiaa, sain sellaisia viestejä unista tyyliin ”naapurin auton rengas puhkeaa ensi viikolla.” ja näin kävi. Ok, olen sen verran tehnyt ennusteita että tämä lasketaan jo melko normaaliksi minun mittapuulla, minua vaan ihmetytti se, mitä ihmettä minä teen näillä tiedoilla etukäteen, asioita jotka eivät liity omaan tai läheisteni asioihin.

Tietämistä ei tietenkään voi rajata, eikä nähtäviä tai unitulkittavia asioita, silti unientulkinta näyttää olevan häilyväisyydessään hyvinkin mielenkiintoista. Olen nyt ottautunut tähän uni asiaan hieman asiallisemmin ja huomioin unissani enemmän asioita, silti ehkä sain kokemuksesta vain enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia kysymyksiini….😲

Rakkaudesta kissoihin, Kissa myyttisenä olentona

Olen paljon tuonut esille sitä, että olen kissa ihminen. Niin kauan kun muistan on elämässäni ollut kissoja. Maaningalla kotipaikalla oli Kissa nimeltä Ville. Ville tuli meille aika vahingon kauppana, koska eräs kulkukissa oli tullut meille silloiseen navettaan ja tehnyt sinne pennut. Kulukissa jatkoi matkaansa (valitettavasti) eteenpäin mutta jäljelle jäi yksi kissa, eli Ville. Niinpä lapsuudesta saakka minusta on kuvia kissojen kanssa. Ville elikin sitten pitkän hyvän elämän noin 18 vuotta.

Minulle kissa edustaa perheenjäsentä, se tuo elämään tietynlaista jatkuvuutta ja elämää ilman kissoja olisi vaikea kuvitella. Tietysti herkkänä ja henkisenä ihmisenä minua alkoi kiinnostaa mitä kissa tarkoittaa myyttisessä mielessä.

Koti ei ole koti ilman kissaa näin se on. Olen laittanut merkille että kissat vaistoaa omistajan hyvän ja sen huonomman päivän. Niillä on uskomaton kyky myötäelämiseen. Useasti päivä pelastuu jo sillä kun kissa tulee vatsan päälle kehräämään tai yöksi nukkumaan viereen. Olen monesti miettinyt että kissalla täytyy olla joku myyttinen kyky tai pahan päivän poistaja.

Luin aiheesta vasta äskettäin ja yllättäen kissoilla on väitetty olevan tällainen kyky, kyky suojella omistajaansa negatiivisilta viboilta. Toisaalta olin sen tiennyt mutta koskaan en tullut ajatelleeksi asiaa sillä tavalla. Minusta olisi mukavaa että kissat saisivat olla enemmän läsnä esim. hoitotyössä ja muussa ihmisiä auttavassa toiminnassa. Valitettavasti hygienia ja muut seikat vaikuttavat siihen miksi kissoja on niin vähän esimerkiksi hoitolaitoksissa. Muistan joskus lukeneeni kirjan, hoitokodin kissasta nimeltä Oscar joka tunnisti kuoleman läheisyyden ja meni sairasvuoteelle juuri ennen ihmisen kuolemaa. En kuitenkaan koe että vaikka on noita akkoja kissoineen että ne olisivat minkään huonon merkkejä vain vaan pelkästään päinvastoin.

Kissa eläimenä on tuonut elämääni paljon hyvää ja ne varmasti tulevat aina olemaan tärkeitä minulle.

Kuvassa Ville ja minä (vähän nuorempana) ->

Laajat tulkinnat ja vuositulkinnat

Ensinnäkin tänne taustalle on saapunut uusi pakka LENORMAND fortune telling cards. Kiinnostuin näistä korteista, jossakin nettikirppiksellä oli vähän vastaavat kortit ja…  google käyntiin ja etsimään.

 

Kannatti, ei voi muuta sanoa. Pakkaus on topakka laatikko ja sisältä löytyy yllättävänkin pienet mutta kauniit kortit opasvihkoineen. Paketin paino antoi jo huolenaihetta siitä, että mahtaako siellä kortteja edes olla, koska olivat niin kevyet.

Silti ei valittamista, vaikka opasvihko englanninkielinen ja kortit myös... Tuli heti sellainen olo että näissä korteissa on jotakin erityistä.

 

 Näistä tuli mieleeni ennustuskortit ja kun kortteja pöytään levittelin, huomasin että näissä todella on paljon yhteistä, lienevät sama asia mutta tämä vain englanniksi. Kuvitus on näissä ehdottomasti parempi.

 

Usein kysytään laajaa tai kattavaa tulkintaa, on totta että tulkinnat ovat usein melko lyhyitä. Tuoko sitten korttipöydässä olevien korttien määrä lisää tietoa, tämä on ainoastaan minun näkemys mutta ...ei tuo.

 

Tulkinnoissa näyttäisi olevan tietty päälinja, joka toistuu pöydästä toiseen, olipa niitä kortteja kaksi tai kaksikymmentä. Eli sama asia mutta eri paketissa.

 

Itse suosin eniten noin puolen vuoden syklillä meneviä tulkintoja, kuten tiedetään, aika ei ole meidän kenenkään käsissä eikä siis myös tulkitsijan. Mikäli vuositulkintaa haluaa tehdä, on ehkä pakalta helpoin ja varmin kysyä kuukausittain mutta ajallisesti pakka voi tehdä tepposia.

 

Olen myös kuullut väitteen siitä, että ennuste heikkenee mitä pidemmälle mennään. Toisaalta voi olla joku luonnon laki siinäkin, että elämää ei liene hyvä tietää liian pitkälle etukäteen, vaan tulkinta toimii elämässä taskulampun tavoin, suuntaa näyttävänä väläyksinä tulevasta. Liika tulevaisuuden tietäminen sotkee tätä hetkeä ja se on ainoa mikä meillä kaikilla on.

 

ok, laajoissa tulkinnoissa ei ole mitään vikaa, niitä saa ja voi tehdä. Ennusteen luotettavuuteen voisin ottaa myöhemmin kantaa kunhan näen miten pöydän ennusteet pitävät paikkansa omassa elämässäni.

Ote omasta voimasta

 

Kuten aikaisemmin kirjoitin oma voima on hyvin henkilökohtainen asia ja joillekin jopa vieras käsite. Olisi hyvä olla tietoinen siitä, mitä se oma voima oikein tarkoittaa ja miten sitä voidaan oikein hallita.

Kirjoitan nyt erityisesti erityisherkille, joiden perusominaisuus tuntuu olevan että vuodatetaan sitä omaa energiaa muille tai käytetään sitä jotenkin väärin. Yksi hyvä alku on siinä, että tiedostaa omat voimansa ja sen että ne ovat rajalliset ja missä se voiman raja kulkee, se tärkeä hahmottaa. Ihmiset paljon vertaavat toisiaan ja elämä tuntuu liikkuvan paljon suoriutumisen ja suorittamisen ympärillä. Hyvin syvässä ovat vielä ajatukset että jos et ole tehokas ja työlläsi itsesi uuvuta, et ole ns. arvokas. Ensimmäinen ote omaan voimaan tulee kun antaa itselle luvan olla väsynyt, väsymisen kanssa taistelu tai vastakarvaan eläminen vie paljon voimaa. Oman voiman vähyys ja oma heikkous, on hyvä oppia tunnistamaan ja hyväksymään. Omaa voimaa pystyy myös varastoimaan, kehittämään ja lisäämään, kunhan ensin löytää ne omat keinot miten.

Oma voima on kuin jokaisen oma henkilökohtainen reviiri, johon muut eivät saa puuttua tai arvostella. Oma voima voi olla hyvinkin erilaisista asioista tehty ja sisältää monta osa-aluetta kuten fyysinen terveys, henkinen terveys, ravinto, lepo/työ, elämäntilanne jne. Omaa voimaa ei pitäisi myöskään aliarvioida, eikä yli tai ali mitoittaa. Omaa voimaa pitää ja saa käyttää elämässä myös erityisherkkänä.

Omaan voimaan tutustuminen alkaa siitä, kun voimat ovat vähissä tai niitä ei enää ole, siksi se lienee elämän yksi suurimmista paradokseista. Elämä etenee ja niinpä myös oma voima elää ajassa, päivässä ja hetkestä toiseen pysymättä aina samana. Elämä kuluttaa joskus ja vie voimia, tiedän että sivustolla liikkuu myös paljon ihmisiä joilla on todella vaikeita elämäntilanteita. On ok, olla väsynyt. Uskoisin että jokainen omassa elämässään joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, suruja, menetyksiä ja uupumista, väsymystä.

Oma voima liittyy paljon intuitio ja energia asioihin näin erityisherkän näkökulmasta. Olen saanut keskustella paljon erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa tilanteissa, joskus raskaat elämäntilanteet vievät paljon voimia. Fyysiset ja henkiset ongelmat ovat näiden asioiden kärkipäässä ja erilaiset huolet ja pelot omaa elämää ja tulevaisuutta kohtaan.

 

Älä pelkää sitä että menetät voimasi,

koska tulet saamaan sen uupumisen hetkillä.

 

Tässä valossa asiaa ajateltuna, positiivinen ja toiveikas suhtautuminen elämään lisää omaa voimaa ja energiaa. Oman voiman rakentaminen alkaa siitä, kun tietää mistä asioista elämässään saa voimaa ja tässä kohtaa ei ole muuta keinoa kuin kokeilla, kuulostella itseään ja omaa voimaansa. Onko luontaisesti aamu vai iltaihminen, paljonko on hyvä nukkua että jaksaa parhaiten, missä seurassa tuntee saavansa energiaa ja voivansa paremmin. Tykkääkö liikkua luonnossa vai olla kuntosalilla, lenkkeillä, maalata tai vaikka hyppiä narua takapihalla, idea on siinä että kaikki tavat on sallittuja oman voiman keräämiseen, kunhan ei loukkaa muita tai tee mitään lakien vastaista.

Oma voima on yksi elämän tärkeimmistä asioista, niinpä sen huolehtimiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja pitää siitä huolta. Mikäli joutuu olemaan kuormittavissa tilanteissa tai luovuttamaan muille omaa voimaansa ja energiaansa, on tärkeää huolehtia että omaa voimaa jää aina myös omaan käyttöön. Pieni itsekkyys on siis sallittua liikuttaessa oman voiman alueilla ja tullessaan tutuksi oman voiman käsitteen kanssa.

Mikä on oma voima?

Kiva on taas kirjoittaa sivustolle ja viettää ns. oman voiman viikkoa. Sivustolla oli jälleen mahdollisuus valita teemaa ja oma voima voitti ylivoimaisesti. Haluan taas tuoda oman näkemyksen omasta voimasta ja kirjoitankin tämän jälleen kerran omasta näkökulmasta, omia ajatuksia ja mielipiteitä aiheeseen liittyen. Voimasta on kirjoitettu paljon ja opuksia aiheesta on runsaasti, tässä olisi kuitenkin oma näkemykseni omaan voimaan.

Mielestäni oma voima oli liikkuva ja vaihtuva käsite, ihan niin kuin elämäkin vaihtelee oma voimakin. Jotkut kuvaavat omaa voimaa energiana, jotkut aurana, jotkut terveytenä, jotkut yleisenä jaksamisen tunteena arjessa ja elämässä.

Oma voima on siis hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, ei mikään yhden mittapuun asia. Tärkeintä lienee että on halua lähteä hahmottamaan omaa voimaa, omia rajoja ja ns. tilaa missä on. Oma voima löytynee tilasta missä kaikki on sallittua, oma voima ei ole minkään lain alainen. Parhaiten omaan voimaansa tutustuu kun sitä ei ole, tai kun sitä on hyvin vähän.Huomaako siis oman voimansa vasta kun sitä ei ole?

Tärkein asia omassa voimassa tapahtuukin ilmeisesti juuri suurimman väsymyksen ja voimattomuuden hetkillä. Oma voima lienee perustavanlaatuinen ihmisen perusvoima, kipinä joka saa ihmisen menemään elämässä eteenpäin haasteista huolimatta.

Onko siis tuo perusvoima joka ihmisellä on, toivo paremmasta, elämänhalu, elämänkokemus vai laajempi näkemys elämää ja sen tapahtumia kohtaan? Miksi joiltakin ihmisiltä katoaa tuo elämänkipinä ja oma voima, kun toiset tuntuu jaksavan eteenpäin elämässään todella haasteellisissa olosuhteissa?

Kirja Kuolemasta

 

Mikäli vielä teema viikon jälkeen haluaa lukea aiheesta, on minulla kirja joita voisin suositella kuolema aiheeseen liittyen. Edelleen korostan että kaikille ei sovi kaikki ja jokainen saa henkilökohtaisesti itse rakentaa oman kuolemakäsityksensä. Minä tein näin ja luin kirjan Robert J. Grant, Paikka jotka kutsumme kodiksi. Minulle tämä kirja oli hyvä ja sain siitä itselleni hyvän pohjan kuolemakäsitykseni rakentamiseen. Kirjassa on myös lisää tietoa kuolevan ja kuoleman kohtaamiseen. Voin suositella kirjaa on ollut hyvä, asiallinen opus, hyvin lohdullinen näkemys kuolemasta ja se auttoi tämän viikon tekemisessä todella paljon, koska on olemassa hyvin toiveikas kuolemakäsitys itsellä tuon kirjan myötä. Suosittelen niin menetyksen surun aikoihin ja oman kuolemakäsityksen rakentamisesta kiinnostuneille.

 

Kuoleman ja kuolevan kohtaaminen

Muutama ihan sellainen maalaisjärkeen käyvä asia, kuoleman ja kuolevan kohtaamisesta. Kuoleman hetki on aina jollakin tavalla maaginen ja harraskin hetkin, varsinkin näin on kun puhtaan ikäihmisestä. Kuolema voi ahdistaa ihan sen takia että se tuo suuren surun tullessaan ja aiheuttaa henkistä tuskaa läheisille, luopumisen merkeissä. Tämä kuuluu kuoleman teemaan, se kuuluu elämään. Mikäli on näin että kyseessä on ikäihminen ja puhutaan jo saattohoito vaiheesta, on erityisen tärkeää kuolevan ihmisen läheisyydessä, mitä siellä puhutaan ja mitä jopa ajatellaan. Ihmisen tajunta on ihmeellinen asia, on hyvä jos mahdollista jollakin tavalla yrittää valmistautua siihen surun kohtaamiseen ja pyrkiä edesauttamaan jo saattohoito vaiheessa olevan kuolemaa ihan ajatustasolla. On lukuisia tarinoita siitä kuinka se helpottaa tilannetta, että ei ajatuksilla ja teoilla yritetä enää sitoa kuolevaa tähän maailmaan, koska se pitkittää prosessia. Tämä on se yksi syy, miksi olisi hyvä olla jonkunlainen kuolemakäsitys jo valmiina itselle. Saattohoidossa puhutaan ikään kuin ”luvasta kuolla”, hyvin läheiset ihmiset eivät halua jättää useinkaan perhettään ja lapsiaan, lapsenlasiaan tai mitään yksin tai aiheuttaa surua. Tuntuu käsittämättömälle mutta ajatus ja tunne energialla on tässä todella suuri merkitys. Parasta mitä kuolevalle voi tehdä on tukea siinä kuoleman hetkellä mahdollisimman paljon, henkisesti ja fyysisesti. Suru joka kuolemasta tulee on sitten myös hyvin yksilöllinen asia, jotkut toipuvat nopeammin ja jotkut hitaammin, kuollutta rakasta ei tarvitse unohtaa mutta elämän pitää saada kuitenkin jatkua. Kenenkään ei tarvitse korvata edesmennyttä tai paikata mutta eteenpäin on eläväisen mieli.

Suru kannattaa kokea, hoitaa ja kohdata. On hyvä olla myös tietoinen millainen on oman surun käsittely ja mikä sitä helpottaa. Etukäteen kuolemasta puhuminen on hyvä asia, mikäli siihen on mahdollisuus, aihetta ei sinällään kannata kiertää. Lapsille on hyvä kuolemasta myös puhua ja kertoa, esim. lemmikkien kuolemat voivat olla ensikosketuksia kuolemaan ja se on ihan normaali asia, että täällä ollaan ja lähdetään, vanhemmat tukee sitten tässä asiassa lapsen kehitystason mukaan. Ennen ehkä kuolema oli helpompi aihe, koska oli normaalia kuolla kotona ja se oli koko perheen yhteinen asia. Nyt kuolema on saanut paljon viihdearvoa joka ei sinällään sille kuulu. Surevan tukeminen on myös yksi asia, joka on hyvä ottaa esille ja sitä on joskus tullut itse myös mietittyä. Surun kanssa ollaan aina ensikertalaisia ja surun kohtaajat ovat aina yksilöitä myös, siksi ei ole sinällään väärää tapaa ottaa osaa suruun, koska ei ole oikein sellaista oikeaa ohjenuoraa että tee näin ja näin. Hyvinkin pieni ele, voi riittää, tilannekohtaisesti mennään näissä surun myötäelämisessä. Kaikki liittyy surun kohtaajan ja surun osaaottavan persoonasta, hyvin usein surun kohtaava ei ole ihan täysin oma itsensä, eli kannattaa olla hyvin myötämielinen ja empaattinen näissä tilanteissa.

Kuolema näkijän silmin ja ennusteissa

 

Kuolema on ihan samanlainen energia asia, kuten on esim. rakkaus, suru, ilo, onni… kaikki muutkin tunteet. Se miksi puhutaan energiasta johtuu siitä, että hyvin herkkä ihminen aistii ja tuntee asiat todella vahvasti ja sitä kuvaamaan paras sana on  energia. Jokainen kohtaa elämänsä aikana kuolemia, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Jokainen käsittelee kuolemaa eritavoin ja eri ajassa kun toinen, kuoleman kanssa ollaan aina ekakertalaisia. Energiana kuolema tuntuu näkijästä todella vahvana, se on rakkauden rinnalla yksi vahvimmista tuntemuksista ja en ihmettele yhtään että esim. vanhukset tiedostavat lähestyvän kuolemansa. Kuoleman energian tunnistaa ja tiedostaa, lähestyvä kuolema ilmoittaa itsestään noin pari viikkoa ennen tällä tuntemuksella. Se tunne on hyvin kokonaisvaltainen, se on hyvin raskas, surullinen ja lohdutonkin energia. Kuolema tuntuu kantavan mukanaan paljon surua ja menettämisen tuskaa.

Arkipäivässä ei tuota tunnetta muista mutta sen tiedostaa joka kerta, on ikään kuin ”Kuolema olo”, sitä on vaikea kuvailla miltä se kuoleman energia oikein tuntuu. Näkijät eivät ennusta kuolemia, koska se on sellainen kunnioitettava asia ja toisaalta se on jokaisen edessä jossakin vaiheessa elämää, joten sitä on turha lähteä spekuloimaan milloin se osuu kenenkin kohdalle. Aikoinaan ennen tietäjä naiset saattoivat kyllä sanoa etukäteen kuolemista, kun olen tässä roolissa ja työssäni liikkunut ja keskustellut ihmisten kanssa muistan kyllä näitä kertomuksia. Eräs nainen oli sanonut kun seinästä oli tippunut pitkä lankku, että pian tulee kuolema ja piakkoin oli vietetty hautajaisia. Erään kerran oli tipahtanut lyhyt lankku ja hän oli taas sanonut että kohta on taas hautajaiset tiedossa mutta sitä hän ei tiennyt että tuo enteili lapsen poismenoa. Kuolema siis kuljettaa raskasta surun energiaa, joka on kokonaisvaltainen. On hyvä muistaa surutyössä että suru on hyvä käydä lävitse, ihan niin kuin aikaisemmin kirjoitin että läpikäymätön suru voi tehdä somaattisia ongelmia. Täytyy olla itselle armollinen surun kohdatessa ja antaa sille tilaa. Aika on se joka parantaa ja se on jokaisella yksilöllinen. Kuolema ja menetys on surullinen kokemus, siksi siitä on varmasti vaikea puhua tai kirjoittaa. Se tuo avuttomuuden, yksinäisyyden ja turvattomuudenkin tunteen. Kuolema jättää suuren tyhjiön elämään mutta muistetaan silloin suurenkin surun keskellä että elämä kehrää aina uutta ja tyhjiöt täyttyvät. Voimia kaikille menetyksen surun kanssa tällä hetkellä oleville <3

Kuolema korttina ja tarot-tulkinnoissa

 

Jokaiseen tarot-pakkaan sisältyy kuoleman kortti, joka on pakkaa käytettäessä erittäin tärkeä kortti. Ennen kuoleman korttia pelättiin ja siksi saattoi jäädä tarot-tulkinta ottamatta, nykyään tiedetään tuon kortin sisältävän viestin uudesta alusta ja uuden aikakauden alusta elämässä. Kortin symbolit ovat usein pääkallo, viikate tai risti. Kortissa on myös kuvattu auringonnousu, joka kertoo uuden alun mahdollisuudesta, yhden elämän periodin päättymisen jälkeen.

Tarot-korttien maailmassa siis kuolema on ikään kuin avain uuteen ja tulkitsijalle se antaa tietoa elämän vaiheiden päätöksistä, sinällään kortti on todella hyödyllinen ja yksi pakan tärkeimmistä korteista. Kuoleman kortti huomioidaan aina pöydässä ja se on yksi selkeimmistä merkeistä mitä tarot-pakka voi tulkitsijalle antaa, kortti ei koskaan nouse ns. turhaan pöytään vaan sillä on aina hyvä suuntamerkki tulevaan. Kuolemakortin jälkeen ei ole paluuta enää menneeseen, esimerkiksi parisuhteen päättymisen merkkinä kortti on aika ehdotonkin, sama on työpaikka asioissa, kuolema ei jätä pöytää ja asioita ns. auki vaan päättää sen ja sen jälkeiset kortit kertovat sitten uusista elämän suunnista ja mahdollisuuksista. Elämässä siis tapahtuu tarot-pöydissä aika ajoin pieniä kuolemia ja se on ihan normaalia ja hyvä asia, siitä näkee kuinka elämä menee eteenpäin.

Kuolema on elämän ehto

 

Sivuston kuoleman viikon kunniaksi kirjoitan muutamia ajatuksia kuolemasta. On se vaan outoa, kuolema kuuluu elämään ihan niin kuin syntymäkin silti se aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Kuolema on kaukainen asia,- toisaalta siitä ei koskaan tiedä. Kuolema tuntuu olevan hyvin usein epäloogisin asia elämässä, jotkut pääsevät nauttimaan vanhuuden päivistä, jotkut taas joutuvat lähtemään hyvinkin pian. Kuolema ei ole elämän mikään erillinen asia, se integroituu elämään ja antaa meille näkökulmaa päivittäiseen elämään, sitä ei liene hyvä ajatella päivittäin mutta sen tiedostaminen on hyväksi meille jokaiselle.

Kuolema asettaa elämän mittasuhteet oikeille paikoilleen, se pakottaa miettimään omaa elämää syvemmin. Kuolema ei ole koskaan ihan sama – se koskettaa joka kerta, eikä sitä voi sivuuttaa kukaan meistä.

Kuolemaa on elämässä monenlaista, erot ovat tietynlaisia elämänvaiheiden kuolemia, vuodenajat kuolevat toisilleen tehden jatkumoja, sanonta ”elämä on kuolemista” pitänee aika pitkälle paikkaansa, elämä uudistuu päivittäin ja koko ajan, elämää ei voi pysäyttää, se pysähtyy sitten aikanaan.

Jopa vuorokauden voi ajatella päättyvän ”kuolemaan” kunnes taas uusi aamu nousee.

Mikäli kuolema on sitten näin arkipäiväinen asia, miksi siitä ei saisi puhua? Miksi se täytyy kieltää tai kiertää? Olisi hyvä jos voisi rakentaa rauhassa oman ajattelumallin ja käsityksen kuolemasta, että tuota mysteeriä voisi jotenkin ymmärtää tai sitä voisi ajatella.

Jotkut ajattelevat kuoleman olevan kaiken loppu, pimeys, piste. Jotkut ajattelevat että mennään taivaaseen ja jotkut eivät ajattele tai halua ajatella aiheesta yhtään mitään, kaikki nämä tavat ovat hyväksyttäviä, kunhan olisi edes joku ajatus aiheesta, koska se auttaa elämään hetkessä ja arvostamaan elämää.

Oman rajallisuuden tiedostaminen antaa uusia mahdollisuuksia elämään, avaa ovia -ja synnyttää uutta.

Olen sitä mieltä että kuolemasta olisi hyvä voida puhua, sitä olisi hyvä voida ajatella, ihan vain sillä periaatteella että Kuolema ei karkaisi liian kauas arkielämästä tai olisi mikään erillinen asia. Kuolema tuo tullessaan suuren surun, henkisen tuskan ja menetyksen. Kuolema tuo tullessaan aina surutyön.

Surutyö kuuluu elämään, kuolema joka saa sen aikaan kuuluu myös sinne. Olisi hyvä tehdä itselle käsitys kuolemasta, ajatusmalli, olipa se mainitsemani pimeys -tai valo. Voi olla että käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä ei edes sovi kaikille, voi olla helpompaa ajatella kuolemaa kaiken loppuna ja päätepisteenä.

Ei ole olemassa oikeaa vastausta, kukaan tiettävästi ei ole vielä tullut kertomaan millaista siellä Kuoleman jälkeisessä elämässä oikein on, onko sitä?

Asiaa on toki tukittu ja rajatietoa on paljon, lopulta kuoleman ei tarvitse olla selitettävissä oleva asia, vaan kunnioitettava mysteeri, aivan kuten elämäkin on itsessään.

Kuolemanpelko liittynee juuri siihen, että asiaa on ollut vaikea tutkia mutta uskon siihen että kaikkea ei tarvitse ehkä tietää. On hyvä olla joskus tietämätön ja perustaa suhteensa kuolemaan aatteiden/uskomusten ja näkemysten varaan, vain siksi että olisi olemassa joku kosketuspinta näinkin vaikeaan asiaan.

Kuolemasta puhumattomuus kasvattaa epätietoisuutta ja pelkoja, useinkin tietämättömyys, asian kohtaamattomuus ja peittely lisäävät ahdistusta kuolemaa kohtaan.

 

Kohtalonpyörä tulkinnoissa ja korttina

 

 

(Kerron kohtalonpyörästä omien tulkintojen ja kokemukseni kautta, mitä se minulle merkitsee ja miten se on toiminut työssäni. Voi olla ja onkin varmaan erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia kohtalonpyörästä mutta kerron nyt omani.)

Tarot-pakoissa ja ennusteissa, kaiken kompastuskivi näyttää olevan aika. Aika asiasta kirjoitin aikaisemmin ja näkijöille, tulkitsijalle ja tarot-pakalle aika on aina monimutkainen, syy on siinä, että aika, kello on ihmisen keksimä asia jonka mukaan päästään paikasta toiseen yhtäaikaa ja sovitusti. Ilman aikaa ja kelloa ihminen olisi hukassa, hauskaa olisi sopia tapaamiset vaikka auringon mukaan tai ympäri pyöreästi kuten ”nähdään silloin kun aurinko nousee tai lähdetään kun kuu laskee,” tarot-pakka ja henkinen elämä ovat juurikin näin ympäripyöreää mutta normaali elämässä se kävisi vaikeaksi ja mahdottomaksi. Siksi kello ja muut aikamääreet on hyväksi ja pitää elämän järjestyksessä.

Tarot pakassa aikaa, elämän aikaa kuvaa juurikin yhtä ympäripyöreästi kohtalonpyörä. Pyörän symboliikan alle mahtuvat sellaiset teemat kuin; vuorokauden sykli, vuoden aikojen vaihtelu, ikääntyminen, kasvu, kehitys, vääjäämättömyys, eteenpäin meneminen. Pyörä liikkuu aina eteenpäin ja se on minusta hyvä symboli elämän jatkumiselle ja sille, että elämää eletään aina tätä hetkeä ja huomisia varten.

Elämään voidaankin kuvitella jokaiselle oma henkilökohtainen kohtalonpyörä, joka takaa sen että elämä jatkuu ja menee eteenpäin, vaikka välillä elämä tuntuu junnaavan pakoillaan mutta kohtalonpyörä pyörii niin kauan kun on elämää. Pyörä ei liiku nopeasti ja se on hyvin ratasmainen, eikä sen liikehdintään voi vaikuttaa ulkopuolinen. Kohtalonpyörä on siis kuin tarot-korttien kellon/ajan symboli.

Tulkinnoissa pyörä toimii usein aika varmana suunnan näyttäjänä. Mikäli minulta kysytään vaikka muutosta, parisuhteesta tms. kohtalonpyörän viereinen kortti kertoo minulle aika paljon. Pyörä näyttää uuden alun tai muuton aika selkeästi joskus, eli silloin jos kohtalonpyörän viereen nousee muuttoa edustava kortti on muutto tulossa ja se liittyy elämänpolkuun tai kulkuun jotenkin hyvin läheisesti. Pyörää ei sinällään pöydissä voi jättää huomiotta mutta se toimii vain merkkinä jostain elämään liittyvästä, muutoksesta kutsutaanpa sitä vaikka kohtaloksi.

Kuten sanottua pyörää ei voi pysäyttää tai sen kulkua muuttaa, eli pöydässä se on hyvin tarkkakin suunnan näyttäjä ja viitta tulkitsijalle. Pöytiä tietysti tulee myös ilman kohtalonpyörää mutta sen ilmestyessä pöytään, on tulkinta aika varmasti sellainen joka liittyy ihmiselämän tärkeisiin, väistämättömiinkin asioihin.

Kohtalonpyörään liittyy myös läheisesti sanonta ja klisee ”kun aika on”, kohtalonpyörä on elämänkellona erehtymätön, eikä se tee virheitä. Kaikki tapahtuu elämässä kohtalonpyörän alaisena (mikäli näin haluaa asiaa ajatella) ja se on aina täydellisessä ajassa.

Antaapa siis pyörien pyöriä. 😎

Mikä on kohtalo? Onko kohtaloa olemassa?

 

Nyt kohtalon viikon kunniaksi on aika laittaa mietintä myssyyn kohtalon käsite. Mikä sitten mielletään kohtaloksi ja muuttaako näkijyys sitä? Kohtalosta puhuttaessa tulee usein mieleen joku tapahtuma, joka traaginenkin ikään kuin ennalta tiedetty elämän tapahtuma tai jopa kuolema. Kohtalo lienee kuitenkin vähän laajempi käsite, kun sitä lähtee avaamaan tarkemmin. Se, mikä saa ihmisen miettimään kohtalon kysymyksiä on ollut ainakin omalla kohdalla näkijyys, ennalta tietämisen lahja. Se lahja mullistaa myös käsityksen elämästä ja siihen liittyvistä lainalaisuuksista. Mikäli siis elämää ja sen tapahtumia ei pystyttäisi tietämään ennalta, tekisi se selvännäkijän työn turhaksi. On kuitenkin niin, että melkein koko ikäni olen jollakin tasolla pystynyt tietämään asioita etukäteen, niinpä kysymys kuuluu onko kohtalo kenties jo valmiiksi jotenkin suunniteltu asia? Onko kohtalo sanaa soveliasta käyttää kenties kuvaamaan koko elämää ja sen tapahtumia, eikä vain sen päätepistettä tai tiettyä tapahtumaa. Usein kohtalo sana arkikielessä nousee esille elämän eritilanteissa, jotka ovat jotenkin sattuneet juuri oikeaan, tai olo on ollut että on juuri oikeassa paikassa oikealla hetkellä. ”Ehkä se oli kohtalo.”

Kun päästään skeptisyyden ja epäilyksen ylitse, elämän ennustettavuudesta ajatuskuvio ja näkemys syvenevät. En enää puhu arkikielessä siitä, uskonko ennusteisiin vai en, koska tiedän ja olen kokeillut, tehnyt itse lukuisia pitäviä ennusteita. Aina kuitenkin ennusteiden paikkaansa pitävyys, tai hetki kun ennusteet toteutuvat on jotenkin merkillinen kokemus. Olen ollut itse usein näissä tilanteissa kun ennalta kerrotut asiat toteutuvat. Minusta se on mukavaa ja hyvä asia, minusta on jotenkin mukavaa ajatella että elämä ei ehkä olekaan niin sattumanvarainen kun voisi luulla. Aina kun ennusteet pitävät paikkansa tulee hyvä olo, että hyvässä ja pahassa näin asioiden kuuluukin olla. Jotkut ennusteet nimittäin näyttävät olevan väistämättömiä, eli niin sanottua kohtaloa, joilla on omaa elämää ajatellen tietynlainen syvempi merkitys.

Elämää pitää kunnioittaa ja elämä on aina mysteeri. Se on hyvä niin, elämää ei toivottavasti voida koskaan kokonaan ennakoida mutta selvännäkijät saavat maistiaisia ja murusia siitä, mitä kaikkea elämä voi pitää sisällään, myös kohtalon merkeissä. Se tieto muuttaa ihmistä ja tekee elämästä rauhallisempaa ja tasapainoisempaa. Ennusteet ovat mahdollisuuksia kenties tutkia omaa elämäänsä ja katsoa sitä joskus myös ulkopuolisin silmin.

Kohtalon tai elämänsä tietäminen antaa myös avaimia, kenties oman kohtalonsa muuttamiseksi. On siis hyvä miettiä, onko sitä välttämättä hyväksi muuttaa ja kuten mainitsin niin osa ennusteista näyttävät olevan väistämättömiä, eli kohtaloita.

Kuulun siihen koulukuntaan näkijöissä jolla on sellainen käsitys, että elämä kulkee kuin jotakin reittiä pitkin, johon kuuluu ikään kuin pisteitä, joita pitkin ihmisen on mentävä elämänsä aikana, uskon myös vapaaseen valintaan elämän aikana ja omien elämänvalintojen voimaan, joka tuo tullessaan toivottuja huomisia ja tapahtumia, joita näkijä ei näe pöydässään. Osa ennusteista nimittäin lienee sellaisia, joita ei voi ihminen muuttaa ja osan voi. Kohtalo lienee siis osittain olemassa, kohtalo on kuin ihmisen turvaverkko ja takuu siitä, että ihminen saa elämänsä aikana kaiken tarvitseman, loput lienee sitten ihmisen omissa käsissä ja valinnoissa.

On myös hyvä miettiä sitä, mihin tarvitaan ennalta tietämisen lahjaa, koska näkijöitä ja ennusteiden tekijöitä on aina ollut ja se on ollut mahdollista, onko ennusteilla joku syvempi merkitys kuin voimme kuvitella...?

 

ilkeitä asioita

Viime aikoina sivuston arjessa ja yleisesti keskusteluissa on ollut paljon puhetta pahan puhumisesta ja valehtelusta. Ajattelin heittää soppaan oman henkisen lusikkani ja antaa asiaan oman näkemykseni. Pahan puhuminen on todella ilkeää ja yleensä ei perustu mihinkään faktoihin. On tultu kysymään että mitenkäs tässä elämässä nyt eteenpäin kun puhutaan pahaa ja valehdellaan. Paljon ihmisiä, tietää aina paljon puhetta.

Oma lähtökohta asiaan on siinä että ihmisellä, jokaisella on oma totuus. Minulla on oma totuus ja sinulla,  joka luet on oma totuus. Silloin kun pysyttelee omassa totuudessaan, ei se pahan puhuminen haittaa, sanotaan näin että ei se haukku haavaa tee. Puhetta on hyvä olla ja puhuminen on terapeuttista, olen aina ollut puhumisen ja kirjoittamisen puolesta puhuja. On monia syitä miksi ihminen puhuu asiaa, joka ei pidä välttämättä paikkaansa. Joillakin voi olla väärinkäsitys, vääräkuva jostain asiasta, tietämättömyyttä tai sitten joku muttura kengässä toista ihmistä kohtaan. Kaikki nämä on inhimillistä ja jollakin tasolla ymmärrettävää. Tällaista pahan puhumista vastaan on hyvä se, että rakentaa oman totuuden, oman vaiston oman näkemyksen ja luottaa siihen sanomattomaan tietoon ja ymmärrykseen joka itsellä on. Se vaatii vahvuutta mutta kannattaa. Ihailen monia ihmisiä jotka osaavat ajatella out of box ja luottavat omiin näkemyksiin ja tuntemuksiin.

Pääsääntö on myös siinä että aina toisesta puhuminen, varsinkin negatiiviseen sävyyn on jollakin tasolla tunteiden värittämää. Miten helppoa on puhua ilkeitä asioita, kun puhua hyvää. Hyvän puhumiseen nimittäin tarvitaan niin paljon enemmän kuin pahan puhumiseen, ilkeä on aina iisi way. Mikäli siellä elämässä täytyy olla joku pahan puhuja, täytynee se ajatella jollakin tasolla elämän opiksi, ikinä ei yhden tai kahden pahan puhujan takia kannata menettää uskoaan koko luomakuntaan, (tai viiden) vaan toivoa myös näille ikäviä asioita puhuville kaikkea hyvää.

Empatia ja hyvän puhuminen kasvaa kun omassa elämässä on kaikki kunnossa. On vaikeaa olla kiva jos omassa elämässä joku mättää. Älkää ruokkiko ikäviä asioita, henkiset tulipalot sammuvat ajattelemalla ja puhumalla hyvää ja mikä parasta itselle tulee siitä aina parempi mieli. tietysti joku puuttuu siihen että pahan ja ilkeiden asioiden puhuminen alentaa omaa arvoa, ei se alenna kenenkään muun kun pahan puhujan.😉

Aurinkoista päivää!

Kauniita sanoja

Viherpeukalointia ja pohdintoja

Jippii! Kesä on alkanut ja on aika istuttaa kukkia ja laittaa amppelia ja muuta kivaa. Yksi ilta sain mahtavan inspiraation mullata kukkia ja tuoda sisällä olevat viherkasvit kesäksi ulos. Tämä innostus tulee noin kerran vuodessa.

Kukat voimaantuvat auringossa, tai ainakin siinä oletuksessa minä olen ollut. Löysin tuollaisia (tylsiä) ruskeita amppeleita ja duunasin niistä omannäköiset. Amppaleihin isututin kukkasekoituksen, eli saa kesän kuluessa jännittää mitä sieltä nousee. 🙃

Minulla oli myös kaksi vanhempaa kukkaa ruukussa, siis tarkemmin sanottuna kaksi samanlaista kukkarypästä eri ruukuissa.

En ole  superviherpeukalo ja kasvit menestyy kanssani jos ne eivät vaadi jatkuvaa kastelua. Olen todella huono siis kukkien kasvattamisessa ja hoitamisessa. Silti aina joku sitkeä yksilö jaksaa kotiani kaunistuttaa vuodesta toiseen.

Tässä eräässä ruukussa kasvi näytti sille että se kuihtuu pystyyn, ihan noin vain vaikka kuinka sille vettä supsuttelin ja kaatelin, puhuin kauniisti....

Ei.

Sitten tuli se päivä kun siinä kukassa ei ollut enää elon merkkejä ja se oli pakko laittaa pois. Yllätyksekseni huomasin että ruukkuun oli tullut kaksi uutta alkua!

Luulin jo olevani huonoin ikinä kukkien kanssa mutta kasvi oli alkanutkin versomaan uutta... Oli hyvä heittää pois vanhat kukat, jotta uusi pääsisi kasvamaan.

Niinpä, ajattelin siinä sitten kuinka monessa asiassa elämässä supsutellaan kuvainnollisesti vettä asioille, joiden aika on jo ohitse. Epäonnistumisen vai tyhjän ruukun pelkoa? Kenties kasvin tarvitsi kuihtua pois, jotta se voi versoa uutta.

Toisessa ruukussa on nyt alkamassa sama tilanne, mutta enää en hätäile tai parjaa itseäni huonoksi viherpeukaloksi, koska tiedän että lopulta tuokin kuihtuva kukka tekee vain uutta.

Elämässäkin lienee parempi asioiden kuihtua, ilman että yrittää väkisin suitsuttaa asioita henkiin, jotka eivät ole enää jatkumassa mitenkään. Liian pitkään vanhan asian väkisin virkistys ei tuo toivottua tulosta. Tietyissä tilanteissa luopuminen on tervettä, hyvää ja edistää asioita ja uudistumista.

Jatkan noiden uusien alkujen kastelua ja tiedän että niistä tulee taas hienoja kukkia!

Mä ja mun työ – 10 kysymystä😎

 

Mikä on parasta selvännäkijän työssä?

Parasta työssä on ihmiset, asiakkaat ja heidän tarinansa. Todella hyvä puoli työssä on myös vaihtelevuus yksikään päivä ei ole samanlainen... hyvät keskustelut, se miten työ on muuttanut ja muuttaa minua ihmisenä (toivottavasti parempaan suuntaan)

Mikä on ikävintä selvännäkijän työssä?

Ikävintä on työssä se, jos tuntuu että ei ole voinut auttaa tarpeeksi, muutamia kertoja on jäänyt mieleeni hyvin elävästi jolloin tällainen tilanne on ollut. Ne on ikävintä työssäni.

Miten muut suhtautuvat työhösi?

Kuulen työstäni paljon kommentteja, suurin osa on myönteistä, humoristista ja positiivista. Usein saan osakseni vain katseita ja pientä hämmästelyä ammatinvalinnasta.

Ystävät, perhe suhtautuu kannustavasti ja tukevasti.

Mikä on negatiivisinta mitä olet kuullut työstäsi?

Omalla kohdalla suurin osa on ollut pelkkää hyvää ja positiivista. Enimmäkseen työni aiheuttaa vain hämmennystä.

Kuinka pitkään yksi tulkinta kestää ja mitä se vaatii?

Yksi tulkinta kestää noin 20 minuuttia. Se vaatii hiljaisuutta ja keskittymistä. 

Mikä tulkintamuoto on kaikista mukavin?

Tykkään kaikista tulkintamuodoista ja niissä on omat hyvät ja huonot puolet. Jokaisessa tulkitamuodossa on omat painopisteet. Paras tapa tehdä tulkinta on silti perinteinen lähitulkinta. Lähitulkinta voi kestää jopa 2,5h kerrallaan ja siinä ehtii jo käydä monta asiaa elämästä läpi.

Liittyykö työhösi rituaaleja?

Työhöni ei liity rituaaleja, ei ennen tulkintaa eikä jälkeen, pakka jää vain pöydälle ja työt jatkuu siitä samasta seuraavana päivänä.

Mikä on sinun työaikasi?

Sivustolla päivystän melkein 24/7, pyrin tekemään säännöllisesti kolme tuntia tulkintoja, kuten sivustolla näkyy, usein joustan kuitenkin ja minut saa kiinni melkein kellonympäri.

Mitä muuta työhösi liittyy kuin tulkintoja?

Sivuston arkeen liittyy PALJON postin käyttöä, laskutusta, etsin myös arvontapalkintoja, suunnittelen sivuston tulevaisuutta ja tulevia juttuja. Pieniä tapahtumia on myös tulossa. Lepään myös paljon, pakko myöntää että jaksan tehdä tulkinnat.

Montako tulkintaa voi tehdä yhdessä illassa?

Yhdessä illassa voi tehdä maksimissaan noin 5 tulkintaa, mikäli puhutaan hyvästä tulkinnan laadusta. Se on aikalailla ehdoton maksimi. Tulkintojen teko on yllättävän raskasta, joka johtunee siitä että se vaatii paljon keskittymistä. Taukopäivät on välttämättömiä jaksamisen kannalta.

 

Yöllinen kynttilälyhdyn duunaus

Kivaa kevät on edennyt niin paljon että pääsee nauttimaan rauhallisista ja valoisista kesän illoista. Ilta ja yöaika on jotenkin erityisen luovaa ja hyvää aikaa tehdä kaikkea taiteeseen liittyvää. Eilen otin käsittelyyn vanhan kynttilälyhdyn, joka oli vuosien saatossa vähän jo kärsinyt ja kaipasi todellakin vähän piristystä pintaansa.

Lyhdylle tein ensin kunnollisen pintapesun, kuivauksen, jonka jälkeen maalasin lyhdyn valkeaksi ihan tavallisella maalaukseen tarkotetulla maalilla.

Sitten laitoin pintaan punaisen värin, joka taittuikin iltahämärissä vaaleanpunaiseksi, vielä pintaan paljon kristallia ja muuta hilpettä, kiinnitys ihan perus liimalla ja VOLA!😎

Paloturvallisuuden huomioiden kynttilälyhty siirtyy aurinkolyhdyksi joka kimmeltelee auringossa useiden kriestalliensa ansioista. Mikäli kynttilää haluaa käyttää vielä, on se ledkynttilä.

Kaikki kaunis ei ole aina se käytännöllisin mutta tässä oli tärkeintä se kuuluisa tekemisen riemu!!🙃

 

(Voit klikata kuvan suuremmaksi suurennuslasilla)

Taulu Tarot-korteista

Ajattelin yhdistää kaksi intohimoani malaamisen ja tarot-kortit. Tein itselleni yhdestä vanhemmasta pakasta taulun kotiini. Vanhat ja käytetyt tarot-kortit usein aiheuttaa hämmennystä, mitä niille tehdään käytön jälkeen ja mitä ei saa tehdä. Kortit kaikessa näyttävyydessään on vain pahvia, assosioinnin apuvälineitä, niihin ei liity oikeastaan sen enempää myyttisyyttä. Kortit ovat työväline, apuväline aivan niinkuin postinkantajalle polkupyörä, ilman sitäkin työ onnistuu mutta se on helpompaa korttien avulla. 

 

Vanhojen korttien kohdalla pätee ihan sama kuin muidenkin pahvien kanssa, eli pahvin/paperin keräykseen. Minulta on joskus kysytty että pitääkö vanhat kortit polttaa vastaus on että ei missään nimessä.

Kortteja voi hyödyntää käytön jälkeen vaikka taulussa, askartelussa tai vaikka lasin alusina, mielikuvitus on vain rajana. Monella muulla voi olla eri käsityksiä ja näkemyksiä aiheeseen, niinpä kirjoitan nyt VAIN oman mielipiteeni asiaan.

Enpä tosin ole ikinä tarot-kortteja roskiksesta löytänyt ja syy lienee siinä että kortteihin ehtii tulla tietynlainen tunne/kiintymys sitäpaitsi korttipakka oikein käytettynä kestää hyvänä vuosia.

Minun pakkani päivittäisessä käytössä on kestänyt todella pitkään. Kortit eivät siis ole mitään kertakäyttö tavaraa, erittäin kestävää pahvia.

Halusin tehdä taulun kotiini korteista, koska uskon sen saavan utelijaita katseita ja taulu symboloi minulle tärkeää työtäni. Rakkaudesta kortteihin ja tulkintoihin.

 

Uusi pakka Whispers of love

 

Muutamia rivejä uudesta pakasta jonka ostin, eli Angela Hartfieldin Whispers of love. Pakan tilasin itselleni kun sairastelin, piristykseksi enkä ole katunut ostosta päivääkään. Etsin usein hyvin visuaalisesti kauniita kortteja, tämä pakka onnistuu siinä täydellisesti minun mielestä. Jokainen kortti on kuin taideteos. Pakalla oli hintaa noin 19 euroa ja ne on tilattu tutusta ja turvallisesta adlibriksestä. Pakka on englanninkielinen mutta sellaisella perus kielitaidolla (mikä itsellänikin on) pärjää pakan kanssa mainiosti. Mukana tulee pieni opaskirja, joka on hyvin selkeä, pientä syvennystä vain kortin sanomaan. Kortit ovat hyvänlaatuiset ja kotelo on myös siisti ja kestävä. Aika arvokas korttipakka sinällään, oraakkelityyppiseksi pakaksi mutta toisaalta sisältö on joka euron arvoinen. Erittäin hyvä pakka, suosittelen kaikille kauniiden kuvien ystäville tätä pakkaa. Mikäli jotain huonoa pakasta pitää sanoa, niin voi tulla olo simppelin vihkosen takia jää kaipaamaan ehkä vähän lisää jotain. Lisäksi kortit voivat jäädä vähälle käytölle suppean ihmissuhteet/rakkaus rajatun aihealueen takia. Toimii erityisen hyvin myös ihan omiin pohdintoihin liittyen ihmissuhteisiin, mikäli tässä aihealueessa haluaa itseään kehittää. Oikein toimiva, hyvä pakka.

Historiaa -tai sinnepäin

 

Kuten viimeksi kirjoitin, halusin lähteä etsimään syytä asenteisiin joka vallitsee näkijöitä kohtaan. Ihan jo heti kerron sen, että en ole mikään historian paras tuntija mutta tietysti aina ilmiöiden juuret kiinnostaa ja erittäin ristiriitainen asennoituminen näkijöihin. Nykyään onneksi tiedetään että kaikki usein lähtee erityisherkkyydestä, joka sinällään voi olla kummallinen käsite vaikka siitä on jo puhuttu ja kirjoitettu paljon. Luulisin että suunnilleen kaikki näkijät ovat erityisen herkkiä. He myös jatkavat herkistymistään henkistymisen myötä. Jopa erityisherkkyyden ymmärrys ilmiönä, voi olla hankalaa, koska kyse on siitä että tuntee ja näkee asiat toisin kun valtaosa väestöstä. Työn aloittamisen jälkeen on ollut erittäin mielenkiintoista nähdä myös muita näkijöitä ja kenties peilata itseään muihin. Samalla hälventyy erilaisuuden ja samankaltaisuuden rajoja. Olen opiskellut ja työskennellyt niin vanhus kuin vammaistyössäkin ja pienesti saanut tutustua myös näiden alojen historioihin. Historiaa on hyvä tiedostaa jotta voi ymmärtää tätä päivää ja hetkeä. Ennen vanhuksia pidettiin todella huonoissa oloissa, vammaisista ihmisistä puhumattakaan. Nyt on onneksi menty eteenpäin kehityksessä hurjaa vauhtia ja jokainen saa nauttia ihmisarvoa, varsinkin Suomessa asiat on suhteellisen hyvin verrattaen muihin maihin. Tietysti aina epäkohtia löytyy ja aina olisi tehtävää mutta asiat on kuitenkin ihan hyvin. Näkijä asiaan liittynee siis samoja piirteitä. Olen ihan pintaraapaisun tutustunut entisaikojen noitiin ja näkijöihin. Aina aihealueeseen on liittynyt tietty ristiriita, terveyden ja sairauden, hulluuden ja mystisyyden välimaastoja. Vaikka olenkin ihan tavanomainen näkijä, erityisherkkä, pidän kristalleista ja isoista koruista, minulla on lahjoja joita on vaikea ymmärtää… hyväksyä. Näkijöitä on kourallinen Suomessa, erittäin hyviä tekijöitä. Mikä on sitten näkijän työn tärkein asia? Tuoda toivoa tulevaan, keskustella, kuulla, nähdä ihminen ja elämäntilanne. Ennen joskus satoja vuosia sitten on voinut olla kaikkia verenseisauttajia jne. itsestäkin varsin pelottavan tuntuisia hahmoja. Verenseisauttajakin tosin vain pystyi pysäyttämään verenjuoksun että ihminen ei vuotanut kuiviin esim. onnettomuuksien yhteydessä. Näkijöitä on ollut aina, niitä aina tulee myös olemaan. Minä olen yksi niistä. Pakko joskus miettiä onko henkinen lahja, lahja vai taakka. Olen mieltänyt sen kuitenkin itselleni tärkeäksi asiaksi ja koen olevani omalla paikallani näkijän saappaissa, koruissa ja kortit kädessä. Tavata ihmisiä, keskustella ja luoda toivoa elämään ja näkemyksiä erityisherkkyydestä käsin. Mietin milloin olisi aika luopua vanhoista käsityksistä näkijöihin liittyen? Vai onko aina niin että aina tämä pieni ryhmä tulee olemaan omassa genressään hiljaa ristiriitaisuuksien maailmassa?

Näkijät ennen ja nyt

 

Olen nyt virallisesti näkijä, teen tulkintoja ammattimaisesti ja olen juuri päässyt tutustumaan ammattini saloihin. Olen myös saanut työkavereita alueelta. No, työ on sinänsä hyvin harvinainen eikä ammatinvalintapsykologi olisi varmaan osannut tätä ammattia minulle suositella.😲 Ihan ensiksi täytyy sanoa että työ on ehdottomasti parasta mitä minulle koskaan on sattunut. Olen tyytyväinen ammatinvalintaani ja tuntuu että se on ihan oikea minulle. Näkijän työssä on parasta se, että kohtaa monta ihmistä, kuulee elämäntarinoita ja kohtaloita. Minulle on työn kautta tullut hyvin laaja näkemys elämästä, ihmisyydestä ja kaikkeen siitä liittyvästä ja olen vasta alussa!!  Jokainen ihminen on kuin lahjakäärö jota saan avata tulkinnoillani.

Ammatinvalinta on siis ollut tietoinen päätös. Tiedän miten näkijöitä kohdellaan, mitä heistä ajatellaan noin yleisesti. Onneksi tilanne työkentällä ei enää ole niin mustavalkoinen kuin luulen sen olleen jokunen sata vuotta sitten. Minua kiinnostaa ja kiehtoo nämä asiat jäätävän paljon, nyt minua on alkanut kiinnostaa se, mistä näkijät ja tietäjät ovat saaneet näin kyseenalaisen maineen. Onko kyse siitä että aihealue on kovin harvinainen vai onko kyse siitä että näkijöiden menneisyydessä on jotakin joka edelleen aiheuttaa ennakkoluuloja valtaväestössä ja herättää reaktioita puoleen jos toiseenkin? Mielipiteiden ja sanojen kipukynnys on ylitetty ja nyt voin keskittyä mielipiteiden sijaan tekemään työtäni. Silti haluan selvittää näkijöiden menneisyyttä ja sitä, mistä on tullut tällainen asennoituminen näin ihaniin ihmisiin joita näkijät ovat.❤

Palaan aiheeseen myöhemmin, nyt toivotan kaunista kesäiltaa ja nauttikaa korteista ja säästä!!

Kasvunpaikkoja ja ennakkoluuloja

Nyt kun on suhteellisen pitkä aika kulunut sairastelun takia erilaisten viihdykkeiden parissa kuten tv, netti jne. Olen tietämättäni tutustunut tiettyyn aihealueeseen elämässä, katson nyt ihan tosi innokkaasti Täällä pohjan tähden alla sarjaa, missä Arman näyttää erilaisten vähemmistöjen asioita ja arkea.

Tämähän on ihan mahtava idea ja ohjelmaa katsellessa itselle tuli sellainen olo että aika herkästi laittaa ihmiset johonkin kategoriaan ihan jonkun ulkoisen tai elämän piirteen vuoksi. Luulin olevani hyvin suvaitsevainen mutta ohjelman kautta huomasin olevani vielä aika kapeakatseinen kuitenkin.... Tällaisia asioita on hyvä nostaa tietoisuuteen. Olen itse erilainen, esimerkiksi työni ja ajattelutapani mukaan, kohtaan myös itse ennakkoluuloja aika usein. Tämä ei sinällään haittaa koska, minulla on elämä ihan hyvässä mallissa ja en hae hyväksyntää, toisaalta en hae vastustusta, vaan teen oman työni ja se siitä.

On tietysti paljon ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla ja niitä jotka ajattelevat eritavalla. Asia on kuitenkin niin että mikään ulkoinen asia, kuten työ tai aate, ei ole sama asia kuin itse ihminen, tässä kohtaa päästään tähän ennakkoluuloon. Ennakkoluulo on vähän niin kuin valmiiksi ajateltu asia. Vein ajatusta pidemmälle ja mietin kuinka monessa asiassa voidaan ihminen laittaa johonkin kategoriaan ja sitähän tapahtuu hurjan monessa asiassa. (Ammatti, etninen tausta, ihonväri, sukupuoli...) Sanotaan että ensivaikutelma kertoo kaiken, sinällään tämä on ihan jees ajatus ja aika pitkälle pääsee vaikutelmien turvin mutta siinä ei ole läheskään kaikki. Pointtini on se että olis mahtavaa saada itsensä sellaiseen moodiin, että aina tutustuisi ihmiseen ihan sillä mentaliteetilla että ei yleistäisi mitään asioita, eikä elämää menisi millään yleistys moodilla eteenpäin.  Mikään elämässä ei kuitenkaan ole mustavalkoista tai mene AINA sitä samaa kaavaa.

Tuossa ohjelmassa on hienoa juuri se, että se pyrkii siihen että voi olla ilman ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä. Erilaisuus on siitä jännä asia että kyllähän se vähä pelottaa. Toisaalta voi olla myös niin että hän joka on näkyvästi erilainen ei ehkä ole se erilaisin, vaan hän joka siitä ei kerro tai näytä sitä onkin se, jolla on ei niin puhtaat jauhot pussissa...?

Katsoin paljon videoita youtubin ihmeellisestä maailmasta ja siellä on tosi isoja persoonia, rajoja rikkovia ihmisiä jotka kertoo elämästään. Mun mielestä ne on ihan tosi mahtavia tyyppejä, niistä tuli jotenkin sellainen hyvin luotettava olo, he ainakin näyttävät ketä he ovat oikeasti.

Koko tämän jaarituksen idea oli siis kannustaa itseä ja muita ennakkoluulottomuuteen. Tiedostaa ja tunnistaa omat ennakkoluulot ja kenties lähteä purkamaan niitä. Voin kertoa että tulen varmasti yllättymään vielä useasti tämän elämän aikana, positiivisesti.🙃

Lähellä omia unelmia

 

Sivustolla olen pitkään pohtinut omaa elämää, onnellisuutta ja parempia huomisia. Elämä on matka mutta pian olen pääsemässä omaan välitavoitteeseen, nimittäin työkuviot alkavat vihdoin selkiintyä ja olen tästä ihan super innoissani. Työtä on tehty paljon että kuvio alkaa toimimaan ja tuottamaan tulosta, olen hyvin lähellä sitä, että pääsen omannäköiseen ja kokoiseen työhön. Pitkäjänteinen työ on tuonut tullessaan paljon vanhojen käsitysten, omien ja muiden murtamista siitä, mitä se työ merkitsee ja millaista on se minun näköinen työ. Olen todella onnekkaassa asemassa että olen saanut, pystynyt ja voinut toteuttaa sen ja pääsen omannäköiseen arkeeni työn tiimoilta piakkoin. Minulla on mielestäni maailman paras ja ihanin työ.

Seuraavaksi lähden kartoittamaan omaa elämäntyyliä, tapoja ja tottumuksia. Minusta on ihanaa kun saa vapaasti valita, mitä elämäänsä tahtoo ja millaista elämäni tulee olemaan, suurimmilta osin. Vaikkakin viime ajat ovat olleet vaikeita, terveyden puolesta, silti jaksan katsoa tulevaan ja sitä, mitä kaiken tuon sairastelun jälkeen on luvassa. Se on tietysti hyvinvointia, koska edelleen ajattelen sen niin että elämisen haasteet ja onnellisuuden esteet ovat niitä asioita, joiden kanssa kuuluu tehdä töitä.

Minulla on täällä Hyvän elämän reseptit kirja, jonka kirvoittamia ajatuksia haluan tänne myös kirjoittaa ja kertoa. Se osaltaan avaa taas uusia ovia, mahdollisuuksia ja näkymiä elämän mittaisella etsinnän matkallani. Korostan myös sitä, että elämän kiitollisuus ja tässä hetkessä eläminen on tärkeintä, vaikka kovasti tulevaisuutta suunnittelenkin, elämä etenee pala kerrallaan.

Muutama sana onnellisuuden esteistä

 

Sivuhuomautus onnellisuuden esteistä. Pyysin haasteessa miettimään mikä on onnellisen elämän esteenä ja tiedostamaan näitä asioita. Elämässä on paljon esteitä on terveyssyitä, on henkisiä syitä jne. Tarkoitus nostaa nämä asiat tietoisuuteen on siinä, että ne on niitä kipupisteitä joiden kanssa sinun pitää tehdä töitä. Se on haasteen työmaa-alue, se on haastepuoli. Ei kuitenkaan jäädä siihen että on estettä ja ei voi tehdä asialle mitään, sanotaanko näin että tehdään asioille päivittäin kaikki voitava. Terveyden kanssa kamppailu tietää sen että terveys kaipaa huomiota, henkiset haasteet sitä että työstää näitä asioita. Elämisen ja onnellisuuden haaste=teko. Lisäksi ei ajatella niin, että ei voida tehdä mitään, niin kauan kun on elämää asioille voi aina tehdä jotain, haasteet elämässä toivoo että toimit. Elämä elää ja haasteita tulee mutta haasteet voi olla jonkun uudenlaisen ajattelun, toiminnan alku. Haasteet vievät myös elämässä eteenpäin, eli otetaan nekin sinne jonkunlaisena kasvun ja kehityksen paikkoina.

Ajatuksia onnellisuudesta

 

Positiivisuushaaste saa tehtävissään aikaan isoja ajatuskuvioita aiheesta elämän onnellisuus. Piti alkaa miettimään aihetta, millaisista asioita onnellinen elämä koostuu? Etsin wikin ihmeellisestä maailmasta määritteen onnellisuus. Siinä onnellisuus oli luokiteltu näin ” Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostivat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta.”

Aivan, tein ahaa elämyksen että vaikka kuinka ihminen itse tekee elämästään parempaa, voi ympäristö olla epäsuotuisa kaikesta huolimatta. Ympäristöön vaikuttaminen onkin sitten toinen juttu. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus, oikeus elää tai työskennellä omassa rauhassa ja onnellisesti, ilman ympäristön siihen puuttumista, negatiivisin keinoin.

Luin tuossa hiljattain juttua työpaikkakiusaamisesta, juttu oli juurikin hoitoalalta. On käsittämätöntä kuinka aikuiset ihmiset viitsivät kiusata toisiaan. Luulisi jo tiettyyn ikään mennessä olevan jo selvää että jokaisen kanssa pitäisi tulla suurin piirtein toimeen, jos ei muuten niin smaal talk tasolla.

On jäätävää, kuinka ihmiset voivat siirtää omaa pahaa oloaan ympäristöönsä ja näin toimia onnellisen ja hyvä elämän esteenä. Tiedetään jo että pahansuopaisuus on merkki oman elämän vaikeuksista, joihin voisi aktiivisemmin lähteä vaikuttamaan kun tuhlata aikaansa toisen elämän miettimiseen. Jokaisella on ihana uniikki elämä, jonka järjestelyyn kannattaa ja melkein pitää käyttää aikaa. Positiivinen ja hyvä elämä on kaikkien ulottuvilla jos niin lujasti tahtoo. Siitä ei tule kun paha olo ja varsinkin hänelle, joka sitä toiselle aiheuttaa. Hyvää elämää luodessa on myös tärkeää tehdä hyvää karmaa, eli toimia toisia kohtaan niin kuin itseään kohtaan toivoisi toimittavan.

Hyvä ja onnellinen elämä lähtee siitä, että ajattelee lähtökohtaisiesti kaikista hyvää, mikäli tämä ei toteudu, eletäänhän realistisessa kovassa maailmassa, on tärkeä antaa anteeksi niille, jotka ovat väärin tehneet. Elämäänsä kohtaan lienee turha kyynistyä ja katkeroitua, elämä on sellaista kun se on. Olisi mahtavaa kun kaikki pyrkisi aina ajattelemaan toisen parasta ja edesauttamaan toisiaan että elämässä olisi hyvä olla. Tämä on tietysti absurdi maailmankuva mutta toiveissa ja haaveissa se saa olla. Tietoinen pieni naivius ja sinisilmäisyys elämää ja ihmisiä kohtaan sallittakoon, kunhan muistaa pitää varansa. Henkisyys lapsenmielisyys ja avarakatseisuus tuo joskus tullessaan ikäviä yllätyksiä, silti ei siitä käy luopuminen, tämä piirre on suojeltava itsessä tarkoin ja huolella.  Kaikki eivät tietysti ole hyviä ihmisiä mutta kaikista voi ajatella aina jotain hyvää, oli tilanne mikä hyvänsä, se on itselle paljon helpompaa. Se on kevyempi suhtautumistapa ihmisiin kun riidanhakuisuus tai negatiivinen ajattelu.

Toisen ihmisen elämän tietoinen pilaaminen, tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Elämä pitää huolen asioista ja niistä ei kannata huolehtia. On tärkeämpää huolehtia omasta elämästä ja hyvästä olosta, kuin spekuloida ihmisten hyvyyttä tai pahuutta.

Elämässä kiertää hyvä  ja negatiivinen, kumpaa sinä kierrätät?

Jos vastasit jälkimmäisen, ota osaa vaikka positiivisuushaasteeseen, siitä voi alkaa positiivisemman oman elämän rakentaminen, vaikka jo tänään!

Elämän risteyskohdat

Luin eilen mielenkiintoisen keskustelun elämän risteyskohdista, valinnan paikoista. Siinä oli mielenkiintoisia näkökulmia, joita kelpuuttelin myös tänne sivustolle, jos ei muuta niin mielenkiintoista mietittävää siitä itselle sai...

Ajatellaan elämän valintoja, kaikki ympärillä on omaa valintaa. On elämänpolku ja valinnat, vaihtoehdot. Tämä lukemani keskustelu pohjasi samaan ajatteluun, että kaikki elämän risteyskohdat, suunnan valinnat, muutokset ja elämä yleensä on jollakin tavalla ennalta tiedettävissä oleva asia.

Tähän liittyy elämän ennustettavuus ja tietäminen etukäteen. Elämässä ei voi mennä väärään paikkaan tai väärään suuntaan, lisäksi elämää eletään aina eteenpäin. Taaksepäin katsominen on aika turhaa hommaa sinänsä, sillä ei ole niin merkitystä, jos menneisyydestä ei hae joitain vastauksia tätä hetkeä ymmärtääkseen paremmin. Ok, jees eli elämä on melko hyvin suunniteltu asia.

NO, tulee elämänmuutos, joku tällainen isompi asia, missä on selkeä valinta. Pöydissä mitä teen yllättävän usein tulee ns. oma valinta. Kaikkihan elämän asiat voidaan periaatteessa aina valita joka hetki ja päivä uudelleen, jos oikein kärjistetysti asiaa miettii. Oletetaan nyt että valitsee elämälleen useasta vaihtoehdosta yhden selkeän suunnan, esimerkiksi työ on hyvä esimerkki tästä.

Jokaisessa vaihtoehdossa on omansa suunnitelma, jokaisessa vaihtoehdossa tulee ikäviä juttuja ja hyviä juttuja, se on normaali elämää se, jotta se olisi tasapainossa. Sitten kun aletaan elämää tarkastelemaan eteenpäin pöytien avulla, täällä katsotaan mitä se suunta jonka valitsit tuo tullessaan, siihen ei sinällään voi vaikuttaa. Jokaisen valinnan jälkeen uusi suunnitelma jne...

Olen itse tehnyt tulkinnan ja nähnyt vierestä kun tilanteet tapahtuu sanomallani tavalla ja se jos mikä on erikoinen fiilis se. Se näyttää sen että elämä on tietyssä mielessä ennustettavissa ja tarkasteltavissa etukäteen. Jokainen myös menee tiettyä ”oletusarvoa” elämässään eteenpäin, jonka muuttaminen tietoisesti paitsi risteyskohdissa on miltei sula mahdottomuus.

Lukemani keskustelun idea ja hienous oli siinä, että kun elämää tiedetään etukäteen, voi sen avulla väistämättömiinkin asioihin opetella suhtautumaan eritavalla. Jo se että tilanteet nähdään ennalta, kertoo siitä että tie ja polku elämässä on oikea ja siinä on joku ns. suunnitelma olemassa. Mikään tai kukaan ei ole koskaan elämänsä aikana tähän katsantakantaan tukeutuessa koskaan hukassa.

Suurien muutosten, valintojen aikana, on siis hyvä olla tietoinen tästä. Tässä kohtaa puhuu sitten vaisto, miltä asiat TUNTUU ennen valintaa. Voit olla varma että tarjolla on vähän helpompi ja vähän vaikeampi reitti. Ennen isoa valintaa fiilistele sitä ja luota siihen intuitioon mikä syntyy, vaikka kuinka ulkoiset puitteet olisi muuten ok, eikä viitteitä mistään ikävästä. Vaistolla selviää monesta pinteestä tai ei edes joudu niihin.

Se on sitä kauaskatseista viisautta.

Oppi ja ikä kaikki.

Hyvän mielen kortit

Taustoille on saapunut vähän aikaa sitten hyvä mielen kortit. Maaretta Tukiaisen kortit tarjoaa silmänruokaa pakkauksen alusta loppuun ja sen jälkeenkin.

Kortit perustuvat positiiviseen psykologiaan, elinikäiseen oppimiseen sekä ihmisen sisäisiin voimavaroihin.

Kortit tilasin Adlibriksen nettikirjakaupasta, maksoivat postikuluineen n.20 euroa, eli kovin kallis investointi ei ollut kyseessä.

Itse korttien pakkaus on kaunis, siisti ja kesätävä pahvinen kotelo. Tulee siisti ja hyvä ensivaikutelma. Korteissa oli aika yllättävää se, että ne on tehty postikorttimaisiksi. En tiedä onko se kenties vähän turhaa mutta... se on erilaista mihin olen tottunut korttien osalta. Korteissa on hyvät ohjeet, niiden kanssa työskentelyyn. Valokuvat kauniit ja tunnelmalliset, korttien teksit lyhyitä mutta selkeitä.

Varmasti tuo näkökulmaa omaan elämään ja piristystä päivään. Kaikinpuolin oikein hyvä kokonaisuus, erityisesti sopii vaikka lahjaksi.

Vähän ehkä jään kaipaamaan korttteihin jotain lisää... mutta korteille on olemassa kirja, eli sen hankkiminen auttaa tiedonnälkään ja lisää ymmärrystä. Kirjan hankinta tulee siis korttien myötä ajankohtaiseksi.

Erityisplussat kauniista visuaalisesta ilmeestä, hyvästä pakkausesta. Oikein harkittu hyvä kokonaisuus. Mikäli jotain negatiivista haluaa hyvän mielen korteista sanoa, se pitää keksimällä keksiä.

Suosittelen lämpöisesti!!❤

Vapaus ajatella toisin

Kevät on luovaa aikaa. On mukava lähteä toteuttamaan erilasia projekteja luovuuden parissa. Luovuus on mukava elämän aihio, koska se ei tunnetusti tunne rajoja ja sanotaanhan luovuuden myös sisältävän vapauden.

Luovuuden vastavoima on kaavamainen ajattelu, itse oman mielen tekemät säännökset ja rajoitteet... "Eihän nyt näin voi olla..."

Mietin, mikä yhdistää taiteentekijöitä ja se on sanomaton lupaus ajatella toisin. He himmentävät sisäisen negatiivisen äänensä minimiin ja lakkaavat kuulemasta oman mielensä estoja.

Miten monta hyvää ideaa olisi jäänyt toeutumatta jos nykyhetken taiteilijat olisivat jääneet näiden rajoitteiden vangiksi?

Erilainen ajattelu tuo mukanaan vastustusta. Mietin että miksi ihmeessä? On kuitenkin kaiken maailman Picassoa ja muuta taidetta, joka on saanut suosion, varmaankin (ja juurikin) sen erilaisuuden tähden.

On hyvä joskus rikkoa rajoja, tehdä erilaista ja vapaasti ajatella toisin.

Kenties vastustus johtuu siitä, että vieras- erilainen- on myös pelottava. Erilaisuus on epämukavuusalue… Siinä vaarana tulla torjutuksi ja on vaarallista vaihtaa ajattelua ja toimintatapaa.

Erilaisuus on poistettava että näennäinen järjestys ja turvallisuus säilyvät elämässä. Mikään ei tietysti muutu, niin kauan kun tekee asioita samalla, joskin tutulla ja yleisesti hyväksyttävällä kaavalla, kaikki pysyy mukavasti paikallaan, turvallisesti. Mietin kuinka monta taiteen, kirjallisuuden tai muun aihepiirin sisällä olevista kenties tulevaisuuden tekijöistä, jättävät ne tekemättä VAIN siksi että se on erilaista??

Erilainen erehtyy, erilainen sisältää riskin mutta yhtä hyvin erilaisuudessa sisältyy uuden ja kenties vielä paremman mahdollisuus.

Kannustankin itseäni ja muita, tekemään erilaista kuin ennen, kaikki ideat tiskiin ja toteutukseen, mikäli halutaan myös tulevaisuudessa nauttia hyvistä tekijöistä.

Kynttilät eivät pala vakan alla.

Voiko selvänäköisyys koskaan olla täysin OK?

 

Seuraava mietintämyssyssä pyörinyt aihe, liittyy henkisiin kykyihin ja lahjoihin. Mietin asiaa, voiko selvänäköisyys koskaan olla täysin ok?

Harmi juttu, että minulla ei ole tässä nyt koko ikäänsä selvännäköisenä ihmisenä julkisesti toiminutta henkilöä, jotta saisin näkökulmaa kysymykseeni… joten tukeudunkin omiin huomioihin ja näkemyksiin asiasta, minä joka on myös vaihtanut oman alansa ja työnsä henkiselle puolelle.

Henkiset lahjat, ovat sellainen asia, joka on kaukana ns. tavallisesta elämästä. Mikä on tavallista? Arkinen elämä, missä on ilot, surut, perhekiireet ja työasiat... Mikä nyt tulee mieleen sanasta "arkinen elämä."

On vaikeaa lähteä tuomaan sellaiseen elämään, selvännäön käsitettä. Ilmeisesti reagointeja on monenlaisia, joko siitä ei puhuta, se kielletään, siitä innostutaan, ihmetellään…inhotaan, tykätään... ihastellaan... Yksi on varma että aina siihen reagoidaan, henkisyys aiheena ei jätä ketään kylmäksi...mutta onko se koskaan täysin ok?

Pidän selvännäkijän työstä valtavasti ja se on minulle tärkeä asia. En vaihtaisi sitä pois ja tykkään roolistani, silti selvännäköisyys on aina jotenkin outoa ja erikoista... ja siinähän se juttu onkin, työ kiinnostavaa myös osaltaan aiheeseen reagoinnin tähden.

Henkisen lahjan hyväksyminen osaksi omaa elämää on kuin laittaisi sellaiseen kuutiossa olevaan pyöreään reikään, neliskulmaista esinettä. Silti se on tehtävä, koska se kuuluu elämään, sen haluaa osaksi elämäänsä.

Siksi henkiset ihmiset ei voi olettaa että kaikki ympärillä olevat ihmiset onnistuu siinä samassa työssä. .. Joskus palikat jää laittamatta ja se on yhtä ok, kun siinä onnistuminenkin.

Mietin asiakaskohtaamisia omia töitä tehdessäni. Asiakkaalla usein on jo tuntumaa aiheeseen selvänäköisyys, on joku ajatus tai tieto, kokemus millainen ihminen on selvännäköinen. Henkisellä ihmisellä heti lahjan saatuaan on valtava tarve lähteä kertomaan ja puhumaan omaa totuuttaan. Kertomaan kaikkia näkemyksiä ja tulevaisuuden kuvia, joita hän lahjansa kautta saa.

On otettava kuitenkin huomioon, että selvännäkijä on kulkenut miltei poikkeuksetta kriisien, valtavien vastavoimien ja vastoinkäymisten kautta. Tempoillut itsensä hyväksymisen,  oudon ja erikoisen, ihmeellisen ja kummalisen välimaastoissa.

Tulematta kuitenkaan koskaan siinä täysin valmiiksi tai selvittämättä täysin edes itselleen mitä selvännäköisyys on?

Tämä erottaa selvännäköisen ihmisen muista, jotka eivät tätä prosessia ole käynyt läpi, niinpä kaiken pyörityksen jälkeen selvännäkönsä ja lahjansa juuri hyväksynyt ihminen, kohtaa väistämättä vastustusta ja ihmetystä.

Eikä se ole ihme, se on ihan normaali reaktio. Ei selvänäköinen tai henkinen ihminen voi olettaa heti saavansa varauksetonta hyväksyntää, koska tuskin se sitä on saanut edes itseltään. Henkisyyden kohdalla ollaan aina jännän äärellä ja se siinä osaltaan myös kiehtoo. Olen tutustunut moniin henkisiin ihmisiin, jotka edelleen, vuosienkin päästä ihmettelevät omia kykyjään tai elämänsä tapahtumia. Henkinen ihminen kokee elämänsä erilaiseksi mutta vaihtoehtoja lienee hyvin vähän.

Parempi varmaan vain alkaa yhdessä ihmettelemään, eikä käymään sanasotaa siitä, mikä on totta oikeaa tai väärää.

Henkisiä lahjoja kohtaan oleva kiinnostus, viestii kuitenkin avarakatseisuudesta ja ennakkoluulottomuudesta, uteliaisuudesta elämää kohtaan, selvännäkijäksi kutsuva ihminen on vain kenties enemmän tietoinen ja varma siitä, että ihmepuoli elämässä on mahdollinen.

Voiko silti henkinen kyky olla täysin ok? –Sitä en tiedä.

Nyt lupaamiani valopallo videoita :) Tapaus oli siis tämä; eilen illalla nukkumaan mennessäni ilmassa tuntui olevan "jotakin", näin sellaisia valon "pilkahduksia" kuin pieniä kristallisia valoja, ne ovat niin nopeita että juuri ja juuri ne ehti nähdä.🤨

Mietin, näkysikö mitään jos ottaisin kameran ja kuvaisin? Ja tässä tulos... Mielenkiintoinen ilmiö ja tämä "hetki" jolloin oli jotain kuvattavaa kesti myös vain tietyn ajan, noin 10 minuuttia jonka jälkeen valot hävisivät niin kamerasta kuin näkökentästäkin...

Hmm?

 

😲

Elämän ihmiset

Seuraava aihio jonka käsittelen täällä,  on elämän ihmiset. Katselin netissä videoita jossa hyvin energinen mies puhui hyvin innokkaasti elämän ihmisistä ja siinä oli varsin hyviä pointteja. Tämä liittyy tähän koti asiaan ja energian säästämiseen, eikä nyt kyse ole energiansäästölampuista vaan ihan elämän energiasta ja elämän sisällä olevasta asiasta että jakselee siellä elämässään mahdollisimman hyvin.

Tämä videomies kertoi siis ihmisistä, jotka ovat hänen elämässään, kertoi siinä kuinka hän on saanut elämään energiaa muuttamalla ihmissuhteita. Mietin siinä videota katsellessa että miten hän on tohtinut sen tehdä ja mitä mahtaa olla tausalla että hän sen videon teki? Aihe saa aikaan reaktioita, jopa itsessäni kun tämän tänne kirjoitan mutta teen sen silti.

Tämä teksti voi siis lukijassaan saada samoja reaktioita aikaan mutta asia oli nii tärkeä, että en jätä sitä tänne kirjoittamatta.

Ihmiset omassa elämässä, on valittava tarkoin, ihmiset tuovat elämääsi aina jotakin, samalla tavalla sinäkin tuot jotakin muiden elämään. Elämä on aivan liian lyhyt että siellä kannattaa säilyttää ihmisiä, jotka eivät tuo elämääsi yhtään mitään, vaan vievät sieltä asioita tai painavat alaspäin.

Tämä on aika kuumaperuna aihe mutta totta. Oman elämän sisällä hyvinvointi lähtee siitä että elämän ihmiset ovat tukevia, kannustavia ja arvostavat sinua ja sinun elämän periaatteita.

Korostan että kaikkien ihmisten kanssa pitää tulla toimeen mutta nyt on kyse ihan siitä lähipiiristä, joka elämääsi vaikuttaa ihan eniten.

Tämä videomies totesi, että tämä on aika julmaakin mutta hän myös sanoi että tämä työ kannattaa tehdä. Käydä kaikki ihmissuhteet läpi ja miettiä ketä sinne lähelle kannattaa ottaa ja ketä pitää vähän kauempana.

Ja se että ihmissuhteet on selkeitä, johdonmukaisia ja hyväntahtoisia, tekee sen että se energia ei mene elämästä liiaksi, sellaiseen mikä ei johda yhtään mihinkään, eli siis suomeksi sanottuna turhaan.

Tämä korostuu silloin varsinkin kun ihmistyyppi on erityisen herkkä. Tähän olen kiinnittänyt paljon huomiota, eikä ole ihan turha juttu.

Tämä on yksi sellainen asia, jolla säästää elämässään energiaa todella paljon.

Nyt siis suhteet puntariin ja miettimään asiaa, elämän energian kannalta.

Pidä he, jotka tukevat, kannustavat, innostavat, arvostavat ja tekee elämästäsi vieläKIN paremman ja kehittävät elämääsi eteenpäin.

Elämä on aivan liian lyhyt muunlaisiin ihmissuhteisiin.😎

Koti- kaiken lähtökohta

 

Uusi viikko, uudet kujeet, tällä viikolla kirjoitan mm. kotona vallitsevasta fiiliksestä ja energiasta. Omalla kohdalla koti on kaiken lähtökohta, jos koti ei ole kunnossa, niin ei ole sitten mikään mukaan. Erityisherkälle, herkkähipiälle kodin tunnelma, fiilis on todella tärkeä. Itse tiloihin, asuntoihin mihin menen ensimmäisenä kiinnitän huomiota siihen, miten se tila ottaa vastaan, millainen tunnelma siellä on, millaista tilaan on mennä?

Omaan vointiin kotona voi vaikuttaa ja keskityin tähän aiheeseen, viime viikolla ihan erityisesti. Herkälle ihmiselle kotona tavaran paljous ei ole hyvä asia, se tuo levottomuutta ja ajatuskaan ei kulje kovin selkeästi kun tavaraa on paljon. Tämän voin allekirjoittaa ja moni asia on helpottunut kun olen ymmärtänyt selkeyttää ympäristöä, jotta siinä on helpompi olla. On jopa niinkin että elämän muutosten yhteydessä tai kun elämään on tulossa jotain uutta, on erityinen tarve raivata tavaraa pois näkyvistä kotoa. Omasta käytöksestään voi siis erityisherkkä myös tulkinta omaa elämäänsä.🙃

Perussääntö siis, yksinkertainen, vähän tavaraa sisältävä ympäristö, selkeyttää omaa olemista kotona. Se että kodin järjestys on helposti muutettavissa on myös iso plussa,  koska ainakin omassa kotona tavaroiden paikat vaihtuu aika useasti. Selkeä koti,  selkeä elämä.

Kesällä itse pidän melkein koko ajan ovia ja ikkunoita auki, että ilma vaihtuu tarpeeksi ja tuulettelu on hyvä joka päivä, kerran tai useamminkin. Itse suosin vielä valtavaan tilan tarpeeseen peilejä, eli omaan ympäristöön on pyritty todellakin panostamaan ottaen huomioon erityistarpeet.

Siivous kunniaan, nyt on trendi suolasiivous, jota viime viikolla kokeilin. En voi sanoa että erityistä eroa olisin huomannut kodin ilmapiirissä tai tunnelmassa mutta siistiä tuli ;) Suolasiivous tarkoittaa sitä, että lisätään pesuveteen suolaa, pyyhitään tasot, lattiat jne. suolaa sisältävällä vedellä. Tämän pitäisi jotenkin puhdistaa kodin energiaa.

Hyvät tuoksut, valaistus, kenties pieni suihkulähde ja erityisesti mielialaa nostattavaa musiikkia, näillä eväillä erityisherkkä pääsee aika pitkälle kodin tunnelman luomisessa. Tietysti myös kannattaa tietoisesti pyrkiä ylläpitämään positiivista mieltä, järjestää kotona mahdollisimman hyviä hetkiä ja välttää riitoja. Riitely tekee negatiivista energiaa ympäristöönsä, joten sen lähtökohtainen välttäminen tekee hyvää. Eikä myöskään itse murjota kotona, niin onhan hyvät hommat.👍

Kotiin kannattaa panostaa, ei maksa maltaita, kunhan kaiken tekee tietoiseti ymmärtäen että luo ympäristöä jossa on itsen mahdollisimman hyvä olla.

Hyviä kotihetkiä kaikille

Yksinäisyys Tarot tulkinnoissa ja Henkisyydessä

Yksinäisyys näyttäytyy myös Tarot-tulkinnoissa, yksinäisyyden ja yksin olemisen ensisijainen symboli on erakko kortti. Pöydissä tämän kortin läheisyys viestii yksin olemisen, asioiden ajattelun ja mietinnän ajankohtaa. Yksinäisyys ei sinällään näyttele suurta roolia itse tulkinnoissa, se on vain ikään kuin merkkinä, mainintana ajanjaksosta tai sen tarpeellisuudesta.

Henkisyydessä yksinoleminen miellettään hyväksi asiaksi, se on monen asian lähtökohta eikä sitä vieroksuta. Henkisyys pohjaa vahvasti vaiston, oman intuition ja itsen kuunteluun, niinpä yksinäisyys on mitä parhaimpia paikkoja etsiä ja kuunnella vastauksia.

Tulkinnat itsessään vaatii myös tekohetkellä täyden yksinäisyyden ja hiljaisuuden, jotta keskittyminen olisi mahdollista, kyseessä ollessa kaukotulkinta. Parhaimmillaan henkinen ihminen ei koe koskaan yksinäisyyttä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kärjistetysti sanottuna yksinäisyyttä ei ole ja ihmissuhteet perustuvat iloon, innostukseen ja tahtoon, ei niinkään yksinäisyyden tai sen kokemuksen lievittämiseen.

Erakkokorttiin kuuluu myös hiljentyminen ja ei ole tavatonta tulkinnan yhteydessä pyytää ihmistä itseään hiljentymään ja etsimään vastauksia sisältään. Erakko kantaa kortin kuvassa tietoisuuden valoa, jonka turvin hän matkaa elämänpolkua eteenpäin. Tuo valo ei valaise kovinkaan pitkälle mutta riittävästi, ottaakseen seuraavan askelman ja korttiin kuuluukin myös hetkessä elämisen teema.

Yksinäisyyden ajat elämässä on väistämättömiä ja erittäin hyviä kasvuprosessin paikkoja, yksinäisyys on myös oikein käytettynä oikein hyvä väline itsensä kehittämiseen.

Miksi Erakko on yksin? Kenties siksi että hän saisi olla enemmän yhteydessä tiedonlähteeseen, jonka hän on löytänyt sisältään ja pidättäytyy siinä.

Tarot-tulkinnoissa ei siis ole negatiivista yksinäisyyttä, ainoastaan vain kutsuja kuuntelemaan omaa itseä, sisäistä ääntä ja etsimään omaa syvempää tietoutta.

 

Ensimmäiset rivit yksinäisyydestä

Ajattelin että laitan tähän alkuun jonkun runon, joka käsittelee yksinäisyyttä mutta huomasin että googlesta löytyi vain surullisia runoja, aiheeseen liittyen.

Niinpä, yksinäisyys mielletään usein negatiivisena asiana, se jo kaikuu sanottaessa onttoa suruaan ja mielikin tulee alakuloiseksi, sanasta yksinäisyys.🤔

Tämä on aika harmillinen mielikuva, koska yksinäisyyden ei lähtökohtaisesti tarvitse olla ikävä asia. Mietin mistä suunnasta lähestyisin yksinäisyyden teemaa ja haluankin tuoda yksinäisyyden esiin voimavarana.

On huomioitavaa että yksinoleminen ei sovi kaikille, on paljon persoonasta riippuvainen asia, kuinka paljon yksinäisyyttä on hyväksi. Toiset tarvitsee paljon omaa aikaa ja toiset ei voi kuvitellakaan olevansa paljoa yksinään.

Jälleen peilaan yksinäisyyttä ja aikaa toisiinsa, sosiaalinen media on tuonut tutut ystävät ja tuntemattomat ihmiset hyvin lähietäisyydelle toisistaan. Muistan kun ostin älypuhelimen ja siihen latasin sovelluksia, ajattelin että jestas! miten sitä on klikkauksen päässä eri ihmisistä...😲

Se että tekeekö sosiaalinen media yksinäisemmäksi vai ei, on myös omasta kokemusmaailmasta paljon kiinni. Yksinäisyys on siitä jännä asia, että se on usein kokemuksellista tai ajatustasolla olevaa yksinäisyyttä. Henkinen yksinäisyys on pahimpia yksinäisyyden muotoja mitä voi olla. Fyysinen yksinäisyys on taas melkein suositeltava asia ja tekee hyvää.👍

Erityisherkän kiikkulaudalla yksinäisyys on erittäin tärkeässä roolissa, siinä mielessä että se arki on jotenkin tasapainossa. Liian monta ihmistä, ihmissuhdetta tai kontaktia, hukuttaa erityisherkän toisten ihmisten tunnemaailmaan liiaksi.

Eikä siinä ole oma itsensä, kun ei enää kuule itseään muiden ihmisten tuntemusten ja energioiden alta. Erityisherkkä osaa todella hyvin upottautua tahtomattaan myös toisen ihmisen asioihin ja siinä on eksymisen vaara.

Yksinäisyys siis toimii erityisherkillä selkeyttäjänä ja tasapainon takeena. Sitä asiaa usein kummastellaan, yksinoleminen katsotaan tarkoittavan ylpeyttä tai vetäytymistä muista, todellisuus yksinäisyyden hakemisessa on tasapaino ja henkinen hyvinvointi.

Omasta mielestä yksinäisyyttä ja yksinolemista kannattaa harjoitella, opetella, oppia ja ottaa käyttöön. Elämän tärkeimpiä taitoja on oppia olemaan yksin, tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Yksinäisyys ei ole myrkkyä, se on lääke moneen asiaan.

Toisille yksinäisyys on kauhunpaikka ja poistettava asia, toiselle voimaantumisen ehto, niinpä aihe on monimutkainen kirjoittaa.

Voimaantuminen ja hyvinvointi yksinäisyydessä, on mahdollista. Yksinäisyydessä vallitsee turvallinen ja rauhallinen tunnelma, energia keskittyy siihen mihin pitääkin eli oman itsen kuulemiseen ja kuunteluun.

Nyt voisi yksinäisyyden viikon kunniaksi alkaa miettimään omaa suhdetta yksinäisyyteen ja järjestää itselle omia rauhallisia yksin olon hetkiä

Puhelimet ja somet kiinni, sitten kuuluu myös se sydämen ääni ❤😉

Parantaja kirja-Näkökulmia terveyteen

Parantamisesta kertovan kirjan innoittamana, tuli mielenkiintoisia näkökuomia terveyteen liittyen. Kerron vielä lisää kirjasta ja sen hahmoista mutta nostan nyt yhden asian tänne erityisesti.

Kirjassa on kaavio, jossa on ns. terveysdraama jossa on terveys- terveyden heikentyminen-terveyden menetys- parantuminen ja paluu normaaliin olotilaan, eli terveyteen.

Sitten tähän näkökulmaan, joka oli kirjan sivuilla eli ajatus siitä onko terveys ja tervehtyminen ns. normaali tila? Onko sairaus tilana joten epänormaali? Niinpä, eipä ole tullut koskaan asiaa tältä kannalta mietittyä!! Tietysti kärsimys ja sen lievitys on toivottavaa mutta voiko sairaus olla normaali olotila?

Itse olen fyysisesti kroonisesti sairas ihminen, silti tunnen olevani terve, onko minun siis syytä yrittää tervehtyä? On paljon pitkäaikaissairauksia verenpaine, sokeritauti, vain muutamia mainitakseni mutta onko se epänormaali olotila vai riittääkö vain kokemuksellinen terveys?

Ok, liikutaan aihealueella jonka keskiössä on parantaminen, jonkun sellaisen kyvyn tai lahjan kautta, josta ei voi koskaan tietää, ikinä sen avun alkuperää. (Tietääkseni, korjaan jos olen väärässä) eli hakeeko parantaja toimillaan kokemusta terveydestä vai todellista terveyttä vai molempia?

Kirjan esimerkki parantajat varmasti tekivät kumpaakin myös ihan todellista ja tervehtymiseen tähtäävää ja siihen yltävää toimintaa. Parantajan tehtävä lienee siis ensisijaisesti kokemuksellinen terveyden palauttaminen asiakkaalle, joka on myös tärkeää. En sano, etteikö ihmeparantumisia voisi tapahtua (kaikki mikä on elämässä on mahdollista)  mutta tämä oli mielenkiintoinen näkökulma.

Kun viedään ajatusta vielä pidemmälle, ajatukseen elämänpolusta, sen tarkoituksenmukaisuudesta eikö toisaalta sairauskin voisi olla jotenkin normaali olotila? Vai onko sairauteen jo upotettu valmiiksi parantuminen? Onko kokemuksellinen terveys vähemmän tärkeää kuin oikea tervehtyminen?

 

 

 

 

 

Ystävyys tarot-tulkinnoissa ja henkisyydessä

Pöydissä ystävyys näyttäytyy usein tukevina voimina, sosiaalisina menoina. Se, että kuka ystävä sinne nousee onkin aika mielenkiintoista, koska jokainen ystävä menee juurikin sen,  aikakausi ajattelumallin mukaisesti. Useimmiten ystävyyden kortit ilmaantuvat uusien alkujen, erojen ja menetysten aikoihin hyvin vahvasti. Mikä on tietysti ymmärrettävää koska siellä tarvitaan apuvoimia ja tukia.

Henkisyydessä ja henkisessä elämäntyylissä ystävyydet ovat tärkeässä roolissa. Voi olla niinkin että henkinen ystävyys on vahvempi kuin fyysisellä tasolla ilmenevä ystävyys. Henkisen ajattelumallin mukaisesti ihmiset jotka ilmaantuvat elämään, ovat hyvin merkityksekkäitä myös henkisellä tasolla. On syviä sielun yhteyksiä ja se on huomattu tulkintoja tehdessä, hyvin usein asiakas on tullut sanomaan että kokee jonkinlaista henkistä yhteyttä ihmiseen ja tämä on pelkästään positiivinen asia. Usein nämä tutulta tuntuvat yhteydet on jostain aikaisemmasta vaiheesta elämää ja henkisellä polulla merkittäviä ihmisiä. Näillä on usein mukanaan jotain opetettavaa ja auttavat muutenkin elämässä eteenpäin.

Olen myös nähnyt sellaisen tulkintapöydän jossa on ollut valtava energia mutta fyysisellä tasolla tilanne oli aivan toisenlainen. Eli ei ole täysin huuhaa ajattelua että henkisiä yhteyksiä syntyy, nämä kannattaa ottaa elämään positiivisina asioina, koska ne eivät sisällä mitään pahaa, eikä kaikkea voi elämässä aina selittää järjellä. Henkisen puolen ihmiset ovat tunnepuoleen vaikuttavia ihmisiä, eikä kyse ole sen erikoisemmasta asiasta. Fyysisessä ja järkiperäisessä ajattelussa, liian usein törmää siihen että ei voi olla henkisiä yhteyksiä, varsinkin tänä aikana, voi olla. Se ei minun näkökulman mukaan ole mitenkään negatiivinen asia, päinvastoin.

Tämä perustuu vähän samaan ajatteluun, kun on paljon ihmisiä esim. ryhmässä ja hyvin pian tunnistaa kenenkä kanssa tulee parhaiten juttuun, eli syntyy henkisiä yhteyksiä, intuitio ja vaisto on ihan käytettävissä oleva väline ja siihen kannattaa luottaa. Mitä herkempi, sen vahvemmin vaisto pääsee puhumaan. Tietysti kannattaa ana miettiä se, että miten se tilanne tuodaan fyysiseen elämään, eli ei aleta ketään syrjiä kun vaisto sanoo niin vaan jätetään niitä ihmisiä vähän sivummalle. Elämä muuttuu myös vaisto ja tuntemukset muuttuu ja ne ihmiset ja ystävät tulee sinne elämään henkisellä tai fyysisellä tasolla, koska he ovat jotenkin samantyylisiä kuin sinä olet ja tarvitsen niitä siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen. Henkisyys ja henkinen ystävyys on rajaton.

Toki täytyy muistaa että homma toimii sitten myös negatiivisessa merkityksessä, eikä pidä lähteä aliarvioimaan sitäkään.

Annetaan hyvän kiertää😎

 

Viikonloppuna minulla oli erityisen hyvä puhelinkeskustelu aiheesta hyvän kierrättäminen elämässä. Mielestäni tämä on sellainen aihe, joka on hyvä tuoda tänne sivustolle, vaikkakin kirjoitin jo aiheesta joulun aikoihin, Oivalluksessa. Aihealue koskettaa siis varauksetonta hyvän tekemistä toisille. On tullut omalla kohdalla huomattua että elämässä hyvä teko palautuu aina tavalla tai toisella takaisin. Liian usein mietitään niin että tehty hyvä teko korvautuu sieltä minne teko on tehty, näin ei kuitenkaan aina käy, eikä sitä pidä lähtökohtaisesti odottaa jos haluaa elämäänsä hyvän kiertämään. Hyvä teko voi olla toisen auttamista, jonkun tavaran tai lahjan antamista tms. jopa oman ajan antaminen toiselle voi olla joissakin tilanteissa hyvä teko.

Lähtökohtaisesti kannatan hyviä tekoja, ajatuksella siitä että se parantaa elämän kokokuvaa ja tekee siitä paljon positiivisemman tavalla tai toisella. Pyyteetön, sydämestä tehty hyvä teko, palautuu elämän polussa tekijälleen jossakin muodossa takaisin, siispä suosittelen tekemään hyviä tekoja lähimmäisille ja auttamaan aina kuin mahdollista, annetaan elämän korvata sen sitten omalla tavallaan takaisin, parhaalla mahdollisella tavalla.

Varaukseton hyvä, korvautuu varmasti ja parhaalla mahdollisella tavalla <3