NäkijänBlogi kaikkeen selvännäkijän työhön liittyvistä asioita

Näkijän työ ja häpeä

Näkijän työ ja häpeä

Taas yksi lisäys blogiin, joka koskettaa läheisesti näkijän työtä. Nyt on mielestäni hyvä nostaa esille näkijän työn liittyvä häpeä koska tämä asia näyttäytyy usein eri muodoissa omassa työssä yllättävissäkin paikoissa. Mietin tänään taas niitä aikoja kun näkijöitä oli paljon vähemmän kuinka vaikeaa heidän on ollut kenties olla siinä ajassa.

Naisten Kartano Ry sivulla on häpeää kuvailtu näin; Häpeä on kauhistuttava ja sietämätön tunne, joka vaikuttaa monien riippuvuuksien ja masennuksen syntyyn. Häpeä lamaannuttaa ja pakottaa meidät piiloutumaan. Se saattaa myös tehdä meistä röyhkeitä ja ilkeitä muille ihmisille. Kun tulemme tietoisiksi omasta häpeän tunteestamme, voimme oppia vapautumaan siitä.

Tämä on aika ikävää että näkijän työ on paljon kytköksessä häpeän tunteeseen. Tutustuessani alalle ja sen työpaikkoihin, huomasin kuinka paljon käytetään peitenimiä ja jopa vääriä kuvia henkilöllisyyttä peittämään. Huomasin pian olevani hyvin erikoisessa tilanteessa, oli kuin hiljainen yhteinen päätös olemassa että työtä pitää tehdä pää painoksissa ja anteeksi pyydellen, parasta olisi jos kukaan ei tietäisi kuka näkijä oikeasti on. Otan toki huomioon sen, että usein nimet suojaavat yksityisyyttä ja anonyymia työtä mutta silti tämä asia kolahti minuun aika lailla.

Olen tehnyt näkijän töitä jo aika pitkään ja ammattia kysyessä kerron uusille ihmisille olevani selvänäkijä. Useimmiten työ herättää kiinnostusta ja kysymyksiä. En nimittäin koe tarpeelliseksi jättää sanomatta ammattiani,  koska mieleeni tulee heti outo ajatus siitä että jos muilla aloilla olisi näin suuri häpeä aalto että vaikka myyjä menisi työhönsä valeasussa ja pälyillen tai postinkantaja ei haluaisi että kukaan tietää olevansa hänen postikantaja... on asetelma aika erikoinen ja hupaisa.

Tietysti ajassa ollaan menty hurjasti eteenpäin, silti työtä riittää vielä näkijöiden ammattialoilla monessakin suhteessa. Olisi hyvä jos alaa voitaisiin jollakin tavalla vielä kehittää ja tuoda näkijöiden työtä enemmän näkyväksi.

Oman ymmärrykseni mukaan kenenkään ei tarvitsisi pelon tai häpeän takia jättää toteuttamatta tiettyä ammattia, koska nämä ovat pitkälti näkemys ja mielipide asioita.

Minä arvostan omaa työtäni, koska silloin myös arvostan omia asiakkaitani, heidän elämää ja omaa elämääni.

Toivottavasti saadaan paljon iloisia, onnellisia ja näkyviä näkijöitä tulevassa toteuttamaan omaa työtään, vielä enemmän kuin nykypäivänä.

Hyvä Kysymys- Mistä tietää olevansa näkijä?

Minulta kysytään usein työhön liittyviä asioita ja nostelen tänne kysymyksiä joihin olen useimmiten vastannut työhöni liittyen. Yksi hyvä kysymys oli mistä tietää olevansa näkijä? Toivon että tästä tekstistä olisi hyötyä myös niille, jotka miettivät näkijän uraa tai ammattia.

Joskus näkijäksi synnytään, joskus näkijäksi kasvetaan. Perusperiaate näkijän työssä on että sitä ei ole pakko toteuttaa, eli työ aina valitaan tietoisesti. Näkijä voi aloittaa uran tai lopettaa uran, sille ei ole mitään pakotetta missään. Omalla kohdalla kun miettii miten näkijäksi tullaan, niin ensimmäiset viitteet olivat lapsena jo olemassa, vaikka en edes tiennyt mikä näkijä on. Myöhemmin kävi paljon niin , että tulin puoli huolimattomasti sanoneeksi jotain, mikä myöhemmin piti paikkansa myös runot joita olen kirjoittanut ovat olleet omanlaisiaan ennusteita.

Näkijä yleensä kokee elämässään jonkun kriisin tai käännekohdan, joka synnyttää tarpeen lähteä totuttamaan henkistä auttamistyötä, ennen sitä voi olla esim. suurta kiinnostusta elämää kohtaan ja alkaa nähdä elämässä paljon syy-seuraus suhteita. Ymmärrys elämää kohtaan syvenee ja kaikki elämässä koetut vastoinkäymiset alkaa kääntyä voimavaraksi ja pohjaksi omalle työlle.

Paljon on näkijöitä jotka ovat synnynnäisesti lahjakkaita, näkijäksi kasvaminen on sitten myös ihan omanlaisensa juttu, se on henkinen iso kasvun ja kypsymisen prosessi.

Olisi mukavaa jos voisi kertoa yksiselitteisesti kuka on näkijä ja kuka ei, taito on hyvin sisäsyntyinen. Läheskään kaikki näkijät eivät myöskään toimi ammatillisesti tai vain tietyillä osa-alueilla. Näkijöitä on paljon kaikilla aloilla ihmissuhde ja auttamisaloilla, eläinten parissa, taiteessa, kulttuurissa, toki myös aloilla joissa herkkyyttä on vaikea hyödyntää.

Näkeminen ja herkkyys on kuitenkin niin paljon paljon enemmän kuin vain perinteinen näkijänä toimiminen tai - ammatti.

Taitelijanimi; Agatha Seine

Nyt olen päässyt näkijän urallani siihen pisteeseen, että oli aika keksiä itselle taiteilijanimi. Tulkitsija, tulkki, näkijä. Minulla ei ole aikaisemmin ollut mitään ns. toista nimeä niinpä tämä tuntui aika erikoiselle samalla se oli mielenkiintoista. Tottahan työtä voi tehdä myös omalla nimellä mutta nyt kun kerta avautui mahdollisuus tehdä nimi, tottahan otin sen ilolla vastaan.

Agatha Seinen tarina on aika lyhyt mutta kerron sen kuitenkin. Oli siis aikaa jolloin sain tehtäväksi keksiä nimen itselleni. Selasin kaiken maailman Suomenkielisten naisten nimiä mutta en löytänyt oikein mitään sopivaa… Kunnes, kävin kotipakallani ja kahvipöydän ääressä isäni sanoi nimen ”Agata” se kuulosti heti hyvältä ja painoin nimen mieleeni, otin tosin nimen Agatha käyttöön lopulta, koska se oli helpommin lausuttavissa.

Sukunimi Seine tuli minulle aika erikoisella tavalla. Heräsin yksinkertaisesti aamulla yöunien jälkeen ja mielessäni oli sana ”Seine.” En edes tiennyt että se on sukunimi ja kuumeisen google etsiskelyn jälkeen ymmärsin että mielessäni pyörinyt sana oli harvinainen sukunimi.

Ja Vola! Agatha Seine nimi oli valmis käytettäväksi työhöni. 😎

Tulkinnat ja aikajänteet

 

Hyvin yleinen kysymys tulkintoja tehdessä on ”milloin?” ja voin sanoa että tulkitsijan näkökulmasta aika on aina se haasteellinen asia. Aika on vaikea nähdä, ainoa mikä siihen antaa viitteitä on pöydän vasen ja oikea kulma, usein itse käytän eri vuodenaikoja joilla mittaan aikaa, nyt esimerkiksi tulkinnat ovat menossa keväässä ja loppuvuodessa. Aina siis ollaan askeleen edellä, myös kuukaudet ovat hyviä mittamaan aikaa. Ajallisesti on olemassa rajattuja tulkintoja, eli vaikka ”lähituleva” joka määreenä kattaa noin kaksi viikkoa tai kuukausi. Usein tähdätään myös puolen vuoden sisällä tapahtuviin asioihin. Uskoisin että mitä lähemmäs elämää koskettavia asioita kysyy, sitä nopeampi on tulkinnan toteutuminen. Usein ei kuitenkaan näin ole vaan kysymykset liittyvät ajatuksissa oleviin kysymyksiin, kuten muuttoihin tai työpaikan vaihdoksiin ja korteilla katsotaan sen toteutuma. Pitkäaikaa tulkittaessa voivat tulkinnat mennä jopa kymmeniä vuosia eteenpäin, siinä tulee usein vain se ongelma, että se tieto ei palvele tässä hetkessä. Tähän hetkeen tuotu tulevaisuuden kuva ei välttämättä miellytä siinä hetkessä mutta kun se ”kuuluisa aika on” näkee kuinka tulkinta toimii ja usein tämä paljastaa myös pätevän näkijän.

Aikajänne ja ns. toteutuma tulkinnalla voi siis olla päivä, vuosi tai viisi vuotta. Kenties tulkintaan tulleet asiat palvelevat vasta tulevaisuudessa, tulkinta myös helpottaa oman elämänsä ennakointia, koska vaikuttaa sille että elämässä ei tule vastausta välttämättä ensisijaisiin haluihin vaan tarpeisiin. Elämässä siis tulee usein vastaan asioita joita tarvitsee. Kenties oman elämän suunnittelu tai tulevaisuuden maalaus liian tiukasti tekee sen että tulkinnan vastaanotto voi olla vaikeaa tässä hetkessä, koska se ei vastaakaan niitä toiveita ja tavoitteita joita on itselle ja elämälleen asettanut.

Nämä ovat paljon ristiriitaa aiheuttavia asioita tulkintapöydissä. Tähän asiaan liittyen myös tulkinta mielletään asiaksi joka voi olla myös hieman pelottava. Siinä todentuu elämän tietynlainen arvaamattomuus mutta toisaalta myös se että elämä lienee jollain tasolla jo ajateltu valmiiksi, tukeutuen siihen ajatukseen että tulkinta pitää vuosien päästä paikkansa ja tämä onkin tulkinnan kaikista mielenkiintoisin ja kiehtovin puoli, miten se voi olla mahdollista.

Tuskin kukaan täysin voi ymmärtää, hyväksyä tai käsittää täysin että se on mahdollinen asia, koska se on vastaan monia uskomusjärjestelmiä joihin ihminen nojaa elämänsä aikana. Tulkinta muuttaa usein käsityksiä elämää ja tapahtumia kohtaan. Siihen tuskin tottuu täysin koskaan, ainahan se on... kummallista.

Aikakin on suhteellisen uusi keksintö, siksi ilmeisesti tulkinnat eivät vastaa tähän asiaan koskaan täysin tarkasti. Itselläni tarkin aika on ollut noin kahden viikon aikaviiveellä.

Voiko näkijä menettää kykynsä?

 

Blogiin nostettava yksi mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa näkijän työtä on se, voiko näkijä menettää kykynsä. On varmasti monet muutkin tätä asiaa joskus miettineet että korttien lukutaito ennalta asioiden tietäminen, onko se miten pysyvä asia?

Ensin kun ymmärtää osaavansa tehdä tulkintoja, miettii, epäilee etsii ja ihmettelee tilannetta, innostuu ja sitten voi tulla se hetki että miettii että hetkinen…. Näkeminen on herkistymistä, se on kun saisi jonkun yhden aistin tai vaiston lisää, se laajentaa maailmankuvaa ja tietoisuus asioista kasvaa.

Se on kuin lisäosa, joka liitetään kaikkeen ennalta opittuun ja taito puhkeaa jos elämäntilanne on sellainen että sen voi ottaa käyttöön. Edelleen näkijä ei ole pakko olla, kykyä ei ole pakko käyttää, sen saa valita kun sen hetki tulee.

Sen verran mielenkiintoista kuitenkin että kukapa sitä jättäisi käyttämättä, edes jollakin tasolla, ei välttämättä ammattimaisesti.  Näkeminen herkkyys, on osa ihmistä, se on kuin luonteessa kulkeva juova, joka on jonkun asian tulos, itsetuntemuksen, kasvun ja ymmärryksen kasvun tulos.

Näkijä on kaikkea muutakin kuin vain herkistyneen vaiston omaava ihminen, jotakin vain tulee lisää.

Erityisherkät saavat usein osakseen tämän, koska heillä/meillä on taipumus pohtia asioita loputtomasti ja juurikin ajatustyöllä on tärkeä rooli kyvyn puhkeamisessa. Se on yllättävänkin normaali jatkumo jostakin, -johonkin, eli herkistymiseen.

Herkistymistä ei voi perua, eli voimistunut vaisto toimii elämän loppuun saakka, tämä ei velvoita sitä että näkijä olisi ammatiltaan näkijä aina. Toki tämä voi olla hyvin luonteva ratkaisu, koska se on kaikkein luontaisinta.

Herkistyminen tai vaisto, voi toki kaventua ja kykyään voi käyttää niin pitkään kun fyysinen ja psyykkinen puoli on kunnossa ja kestää. Mikäli tulee joku sairaus, joka heikentää psyykkisiä toimintoja on työn tekeminen lähes mahdotonta.

Taidolla ei siis ole parasta ennen päivää, ainoastaan se että saa kyvyn käyttöön, voi kestää vuosia.

Joten taitojen kadottamista on turha pelätä tai miettiä.

Uskomatonta! -ja tulkintojen eroja

 

Hyvin hyvin usein kuulee työssään, että tulkintoihin tai asioiden ennalta näkemiseen/elämän tulkintaan on vaikea uskoa. Tämän kohtaa miltei kärkipäässä aina omassa työssä.

Mietin tätä asiaa, myös omalta kohdalta ja joskus olen tästä kirjoittanut että itsellä meni asian ymmärrykseen noin kaksi vuotta, ennen kuin hyväksyin että tulkinta voi pitää paikkansa. Näkijä/tulkitsijat käyvät usein isoja kriisejä viimeistään siinä vaiheessa kun oma elämänkatsomus joutuu todelliseen muutokseen. Mikäli tulkintapöytään istuu joku joka ei ole aikaisemmin käynyt näkijän luona, aina tilanne on uusi ja erikoinenkin. Tällöin puhutaan kahdesta erilaisesta maailmankatsomuksesta ja ymmärryksestä elämää kohtaan. Näkijänä ja näkijöinä täytyy olla hyvillään siitä, että tuota maailmankatsomusta kohtaan ollaan kiinnostuneita, silti ei voida koskaan vaatia ketään uskomaan tai olemaan uskomatta. Näkijän luona käydään kylässä ja sillä ajalla lainataan näkijän maailmankuvaa ja näkemystä. Ne ovat kun erilaiset silmälasit joita voi hetken kokeilla tarot-kortti pöydän ääressä ja palata taas takaisin ns. normaaliin elämään. Minua harmittaa että joskus saa kuulla suoria kommentteja siitä että en usko. Näkijä ei koe näitä asioita niin, maailmankatsomus ja näkemys ovat erilaiset. Ajatellaan vaikka joku ihminen joka on asunut vuosia jossain toisessa maassa ja hän muuttaa toiseen maahan, on kyse kulttuurieroista, tottumuksista, elämäntavasta ja rakenteesta miten on totuttu toimimaan. Kummalliselta vaikuttava toisen kulttuurin ihmisen käytös voi olla eriskummallista maassa pitkään asuneiden ihmisten silmin. Sama liittyy näkijöihin, eikä puhe uskomisesta tai ei uskomisesta voi siis saavuttaa kovin suuria horjahduksia elämänkatsomuksessa. Tärkeässä asemassa on siis erilaisuuden ymmärtäminen, ei välttämättä uskominen tai liittyminen samaan elämänkatsomukseen, koska sillä ei ole niinkään merkitystä. Toinen asia liittyy tulkintojen eroihin, on hyvin paljon helpompaa tulkita ihmiselle joka on avoin näkijän näkemykselle elämää kohtaan. Tulkintatilanteessa sen vaistoaa heti, millä mielin vastapuoli on tulkinnassa. Mikäli ihminen on suljettu, eli ei ota tulkintaa vastaan, ei näkijä voi tehdä hyvää tulkintaa. Tulkinnan tasot riippuvat myös ihmisen avoimuudesta, vaikka sitä on vaikea uskoa. Kaikkia ei voi tulkita yhtä kattavasti, voi olla että ihminen on henkisesti ns. kiinni, jolloin tulkinta jää pintapuoliseksi. Tämän takia olisi hyvä näkijän luo mentäessä olla mahdollisimman avoin ja vastaanottavainen toisenlaiselle näkemykselle elämästäsi.

Kortit tabuna ja näkijä ammattina

 

Muistan tuossa muutama vuosi sitten takaperin, kun olin erään tuttavani luona ja heillä oli siinä sellainen hetki että katsottiin yhdessä tarot-kortteja. Minulle tämä hetki jäi siitä syystä mieleeni, koska koin että tilanteessa olisi jotain todella väärää,  vaikka kuinka jo tiedetään että näkeminen polveutuu erityisherkkyydestä, herkistymisestä, silti korttipöytä on tavalla tai toisella tabu, olenkin pitkään etsinyt syitä tälle. Muistan itse lapsuudessani kuinka kaukainen ajatus oli selvännäkijä tai ennustaja, oikeastaan sitä ihmisryhmää ei tuntunut olevan edes olemassa. Kenties jossain sirkuksessa oli mahdollisuus tavata huivipäinen ennustaja ja siinä viihdearvo on ollut kummallisuus. Erityisherkät kaikkine lahjoineen ovat persoonia mutta ottaisin kuviosta pois kaiken ns. ihmeellisyyden. Itse koen omassa työssäni olevani todella sellaisessa vanhakantaisessa, jopa perinteikkäässä työssä. Voin kuvitella kuinka entisaikaan näkijöiden luona on käyty ja onneksi näkijän luona käydään edelleen. Henkiset työt ovat mielestäni siinä mielessä arvokkaita ja toivottavasti EI katoava ammattiala. Työn rakenne on myös muuttunut paljon, nykyään on tietokoneet, yksityisviestit ja sähköpostit. Ennen lienee ollut vain huhupuheet/puskaradiot ja puhelin joka on saattanut soida 24/7. Nykyään näkijän luo tuleminen on asiakaspalvelutilanne joka antaa mahdollisuuden keskustella omasta elämästä luottamuksellisesti ja rauhassa.  Kristallipalloja tai huiveja ei enää ole, mikäli niitä ei erikseen pyydetä.😉

Näkijöiden yhteistyö ja oman elämän ennustaminen

 

Aihe, joka tuli mieleeni että pitää aiheesta kirjoittaa näkijäblogiin, koski aihetta näkijöiden yhteistyö ja oman elämän ennustaminen.

Näkijän työ on paljon yksin tekemistä, ideointia ja työssä on aina täysi vastuu itsellä. Työ opettaa hurjan paljon elämästä itsestään, keskustelutaitoja ja kuuntelutaitoa. Yhteistyö kuitenkin jollakin tasolla kuuluu kuvioon, tai pikemminkin sanotaan että saman henkisten ihmisten kanssa oleminen ja keskustelu työasioista, kokemusten vaihtaminen. Työssä tulee paljon vastaan erilaisia ongelmakohtia ja tilanteita, joista on hyvä vaihtaa kokemuksia, ihan jo sillä tasolla että näkijät ovat usein yksinyrittäjiä. Näkijä ihmisellä on usein myös tuutori itsellään, joka auttaa henkisen kasvun tiellä. Usein tuutori on kauemmin aikaa alalla toiminut henkilö, joka lupautuu toiselle avuksi. Tuutoreita voi olla myös ilman työ- tai yrityskuvioita.

Näkijät ovat aika paljon yhteydessä toisiinsa, näkijä itse pystyy aika pitkälle näkemään omaa elämäänsä mutta siinä on tietty raja olemassa, koska ei olisi mitään mieltä jos näkijä tietäisi oman elämänsä läpikotaisin. Näkijätkin tukeutuvat näkijään, eikä siinä ole ehkä niin suurta kynnystä olla yhteydessä samalla alalla toimiviin henkilöihin. Näkijälle voidaan ennustaa tai katsoa pöytiä ihan samalla tavalla kuin muillekin. Itse kun olen näkijän kanssa ollut yhteydessä, tapahtui niin että sain kyllä paikkaansa pitävän ennusteen mutta yksityiskohdan siitä tiesin itse häntä paremmin. Eli siis näkemykset täydensivät toisiaan, hän oli myös hyvin lahjakas työssään mutta oli hauska huomata että tulin itse sanoneeksi tulkinnan aikana asioita jotka myös kävivät toteen myöhemmin, omassa elämässä.

Selvänäkijät eivät myöskään vapaa-aikana (tietääkseni) paljon vietä aikaa tulevaisuuden miettimiseen, uskoisin että tämä pieni ryhmä koostuu hyvin paljon hetkessä elävistä ihmisistä. Päivä vain ja hetki kerrallansa. Omaan elämään pöydät näyttävät asioita, mikäli niitä haluaa katsoa, kortteihin kuitenkin tukeutuu vapaa-ajallaan yhä harvemmin ja harvemmin, itselle katsoakseen. Tämä liittynee jokaiseen ammattiin, vapaa-aika erikseen.

Erityisherkän vaisto tietysti toimii myös vapaa-ajalla mutta on hyvä etsiä lähipiiriinsä henkisiä, ja ei niin - henkisiä ihmisiä jotta elämä pysyy hyvässä tasapainossa. Jalat maassa - pää pilvissä on näkijän työn kulmakiviä.

Onko näkijällä lottonumerot?

Yksi hauska asia joka liitetään näkijyyteen ja asioista ennalta tietämiseen, on lottonumerot. Usein tulee vastaan se, että no jos kerran näkijä tietää asioista elämässä niin hyvin niin voiko häneltä kysyä lottonumeroita ja miksi hän ei tiedä niitä itse? Onhan totta että unien kautta on joku saaneet lottonumerot tietoonsa mutta näkijyydessä ei päde samat säännöt.

Ajatellaan että näkeminen alkaa siitä kun olet erityisherkkä, herkistyminen ja tietynlainen alttius/valmius olla näkijä. Näkijyys vaatii syntyessään pitkällisen ajatustyön, itsetutkiskelun ja tuntemuksen. Näkeminen on vain ns. yksi henkinen ”meriitti” joka tulee tietyn tasoisesta henkisestä työskentelystä. Se on vähän niin että mihin keskityt se kasvaa, eli jos päätät rakentaa talon niin talo kasvaa, ihminen päättää kehittää itseään ja taito kasvaa.

Näkeminen on siis blankosti sanottuna henkinen arvo. Raha on maallinen arvo ja sinällään kaikille tärkeä, myös henkisille ihmiselle koska täällä elämässä koko systeemi pyörii rahan avulla. Tästä on oikestaan mahdoton poiketa.

Näkijyys on siis työn tulos ja lahja jo sinällään, elämän lahja, eikä sillä ole mitään tekemistä lottonumeroiden kanssa. Toisaalta taas elämänpolku ajattelumallin mukaan, lottovoitto tai pikarikastuminen voi kuulua jonkun elämänpolkuun mutta näkijyydellä ja rikkaudella/lottonumeroilla ei ole mitään syy-yhteyttä.

Näin ollen myös näkijä lottoaa lauantaisin ihan normaalisti, näin halutessaan.🙃

 

Huijausta ja epäonnistumisia

 

Otan seuraavaksi käsittelyyn näkijän työhön liittyviä ennakkoluuloja, joita olen kohdannut jo työkentillä. Hyvin syvässä istuu ajatus siitä että näkijät/meediot ovat huijareita. Oma näkemys asiaan on se, että vielä tänäkin päivänä näkijäksi ryhtyminen on todella pitkän ajatus/ ja tapahtumaketjun tulos. Nyt mielestäni vielä huijausten määrä on aika alhainen ja syy on siinä, että kynnys aloittaa työ on tehty todella korkeaksi. Mikäli ajat muuttuvat ja näkijän työstä tulee entistä hyväksytympi voi käydä niin että huijausten määrä kasvaa. Siksi toisaalta on tervettä tietty skeptisyys ja nykyään asiakkaat ovat tietoisia mikä näkijä on, mitä hänen pitää osata, mihin tarpeeseen vastata. Sanoisin että ilman osaamista, ei näkijän markkinoilla pysty pitkään olemaan, koska se tie ei yksinkertaisesti kanna. Näkijän työ on vaativa ja puhutaan sellaisesta työnalueesta että siellä pitää olla osaamista taustalla, pelkkä rahan pyytäminen tyhjästä työstä tai huijaus tarkoituksella ei vaan yksinkertaisesi onnistu. Toinen mitä olen ajatellut, on se että näkijän työ on vaativaa ja teen sitä parhaan taitoni mukaan mutta kuten Pauli Hanhiniemi laulaa niin ”muutkin mokaa.” Eli tapahtuu virheitä ja virhetulkintoja.

Työ on siinä aika mustavalkoinen että virheitä ei usein katsota hyvällä näkijän työssä. Voi olla jopa että yksi virhe vie yhden ihmisen uskon koko genreen eli työssä on suuri vastuu.  Mietin vain että tuskin kukaan menee kauppaan ja yhden myyjän mokatessa, kaikki myyjät ja kaupat voi yhdellä kertaa unohtaa. Näkijän työ on ihmisen työ, aina ei voi täysin onnistua vaikka siihen kuinka pyrkii.

Olenkin joskus ajatellut niin, että yksi huonosti mennyt tulkinta ei merkitse sitä että kaikki menisi huonosti tai että tulkitsija olisi huono. Kannattaakin siis antaa omalle näkijälle/tulkitsijalle myös virheitä anteeksi ja antaa elämän jatkua. Tulette huomaamaan kuinka näkijän päivissä on eroja mutta kirjoitan siitä taas myöhemmin.

Lapsuuden muistoja ja runoja

 

Kirjoittaminen on minusta mukavaa, kuten varmaan sivuston tekstin määrästä voi näin päätellä. Runoja olen kirjoittanut pienestä pitäen ja kun en osannut vielä kirjoittaa kerroin paljon tarinoita, jotka nauhoitettiin kaseteille. Miten sitten kirjoittaminen liittyy näkemisen lahjaani ja henkisyyteen? Olen vähän tutkinut taustojani ja etsinyt selitystä sille, miksi olen näin kovin henkinen ihminen. Mietin lapsuuttani ja sitä oliko siellä merkkejä jo silloin että minusta tulisi selvännäkijä. Periaatteessa kyllä mutta kuten olen kirjoittanut aikaisemmin ei minun lapsuudessani puhuttu ennustamisesta tai selvänäköisyydestä. Ihan pienenä muistan kun minulla oli muovinen sormus, se oli vihreä ja siinä oli pyöreitä pieniä palloja, sen sormuksen pintaan heijastui kerran tulivuoren purkaus, se purkaus näkyi identtisesti jokaisessa sormuksen pallossa, jotka pienenivät alaspäin. Kristalleista saatoin myös saada näkyjä niinpä ne kiehtoivat minua kovasti. Nuorena aloitin kirjoittamisen ja huomasin teksteissäni olevan jotain erikoista, tekstit olivat kuin itseään toteuttavia ennusteita. Kotona omassa huoneessani muistan kuulleeni ne klassiset kolme koputusta. Olin myös hyvin tarkkavaistoinen kaiken suhteen. Eräänä iltana kun tulin suihkusta muistan kuulleeni sanat ”iltaa iltaa Monica” ja kodin eteinen piti minusta aina jotenkin kummallista ääntä. Kotipaikalla yhden koiran kuoltua olin nukkumassa olohuoneessa, kun kuulin koiramme juoksevan seinän takana ulkona. Säikähdin sitä aivan todella todella paljon. En ole koskaan pitänyt niistä että koen kummittelua tai joudun kohtaamaan jotain erikoista ja tuonkin tapauksen muistaa koko perhe reagointini jälkeen. Eihän siinä nyt sinällään mitään pahaa ollut mutta olihan se aika shokki. Että kyllä, selvänäköisyys on synnynnäinen herkkyys ja herkistyminen jatkuu myöhemmällä iällä.

Alla vielä lapsena keksimäni kertomus;"Olipa kerran päivä jolloin emäntä lypsi lehmän ulkona. Sitten kun lehmää pisti paarma, lehmä hytkähti ja kaatoi akan nurin narin. Arvatkaa miten lehmä säikähti kun akka nousi mutaisena ylös? -Ja siitä päivästä lähtien lehmät on lypsetty. sisällä."😉

Näkijän kohtaamisia

 

Muutaman vuoden tehtyäni töitä ja kertoessani ammatistani olen kohdannut muutamia hyvin yleisiä ennakko ajatuksia työhöni liittyen. Onhan se jännää kun vastaan tulee ihminen joka sanoo olevansa selvännäkijä. Siitä tulee väistämättä olo että tämä ihminen lukee toista kuin avointa kirjaa. Pysähdyin tätä asiaa miettimään, mietin omaa näkemystä ihmisestä ennen ja jälkeen näkijän lahjaa. Onko minun kokemus ihmisestä muuttunut? Näenkö asioita eritavalla kuin ennen? Näkijänä pääkohta on herkkyys ja herkistyminen, kun puhutaan erityisherkästä, näkijä on noin kaksi kertaa sitä herkempi. Kerron myöhemmin näkijän arjesta ja sen haastepuolesta. Keskityn nyt vain ihmisten kohtaamiseen. Minulla on työaika, oikeastaan joskus tuntuu että suurin osa ajasta menee kaikkeen muuhun kuin itse tulkintoihin. Tulkintoihin pitää myös valmistautua, koska ne ovat aika raskaita. Tavallisessa elämässä, en lue ihmisiä, en saa heistä mitään ylimääräistä tietoa mutta olen ilmapiirille hyvin herkkä. Ihmisen elämää ja ihmistä, ei saa koskaan lukea ilman lupaa. Kaikki tulkinnat tehdään vain luvan kautta ja siihen on erikseen varattu aika. Eihän lääkärikään ole lääkäri 24/7 sama pätee näkijän työhön. Voi olla että joskus normaalin kanssakäymisen yhteydessä näkee tai tuntee jotain mitä ns. ei niin herkät ei huomaisi mutta siihen tottuu ja se on minun normaali kokemusmaailma. Joku on joskus kysynyt,  että miksi että miksi et lue toisen elämää kun pystyt ja vastaus kuuluu koska se ei ole luvallista, eikä hyvän maun rajoissa. Haluan että ihminen kertoo omasta elämästään niin paljon kun haluaa ja luenta tapahtuu pyynnöstä ja työaikana. Näkijän työ on monissa asioissa hyvin korkeamoraalista ja tarkkaa. Kerron näistä asioista lisää myöhemmin.

Näkijän valinta

 

Muistelen että kerran aikaisemmin olen kirjoittanut aiheesta näkijän valinta. Minusta tässä kohtaa on hyvä ottaa asia uudelleen käsittelyyn, koska olen ehtinyt myös itse kerätä kokemusta ja näkemystä aiheesta. Näkijään yhteydenotto tapahtuu usein kun tarvitaan omaan elämään selvennystä, näkemystä. Ei silti tarvitse olla elämän suurin muutos menossa ennen kuin ollaan yhteyksissä näkijöihin. Tarjontaa kentällä on paljon, on puhelintulkintoja, yv:tä, sähköpostia, lähitulkintoja, tekstiviestejä. Periaatteessa se on ihan sama minkä näistä tyyleistä valitsee. Tekstiviestit on siinä vähän heikko että täytyy olla todella hyvä näkijä että voi vastata kysymykseesi yhdellä viestillä, enpä sillä valita hyvin osuvia on tullut myös sitä kautta. Tekstiviestit menevät usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Viesti on nopea, helppo ja suht edullinen vaihtoehto olla näkijöihin yhteydessä.

Uusia asiakkaita jotka eivät ole koskaan olleet tulkinnassa kutsutaan nimellä etsijät.

Lähtökohta näkijään yhteydessä olossa on että hän haluaa sinulle pelkkää hyvää ja auttaa sinua elämässäsi eteenpäin. Jokainen näkijä on omanlainen persoona, joten työtä tehdään myös omalla persoonalla hyvin vahvasti. Toiset tekee näitä positiivisia tulkintoja, joissa ei kerrota mitään negatiivista, toiset tekee hyvinkin realistisia tulkintoja ja tottapa sekin että ne ovat usein niitä parhaita. Jotkut tekevät hyvin yksinkertaisia tulkintoja suorilla vastauksilla, jotkut keskustelevat, jotkut neuvovat ja antaa vinkkejä tilanteisiin.

Tapoja on monia ja jokainen on varmasti erilainen näkijän työssään. Asiakkaat on myös erilaisia ja tulkintatyyli lähi/sähköposti tai puhelin voi toimia hyvin kun toiselle ei toimi ollenkaan. Kyse on myös tässä paljon henkilökemioista ja siitä että tulkinta ymmärretään oikein.

Näkijöitä ja valinnan varaa on siis paljon, miehiä, naisia, uusia tulokkaita, vanhempia tekijöitä kaikki tekee samaa työtä. Oma näkijä löytyy usein vuosien kuluessa ja näkijää kannattaa vaihdella jotta tietää kuka toimii parhaiten juuri sinulle. Luottamuksellinen näkijä - asiakas suhde on verrattavissa milteipä ystävyyssuhteeseen joka kehittyy vuosien saatossa. Siinä vallitsee luottamus ja yhteisymmärrys.❤